Syyskuun 29.p. 26 Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Kaunis syksyinen ilma on vaan aurinko on pilvien takana. Kun ne vieraat olivat meillä oli ilmat mitä ihanimmat. Joka päivä oli puistossamme syksyinen väririkkaus. Nyt on lehti pois puista pudonnut. Toiset ovat jo melko paljaina. Kaikkialla on syksyinen tuntu. Turnesta emme ole kiirehtineet ottamaan, kun on niin lämmintä eikä öisinkään ole kylmännyt. Puimatta on yksi ruisriihi. Pistämme herneet heti tilalle, kun saamme sen puiduksi. Heinänsiemenet ovatkin toisessa päässä. Eilen se ojapaavon työ Mehtälässä ei onnistunut, sillä puut olivat nostaneet paavon ylös. Ei mikään siellä Mehtälässä onnistu nykyisin. Panen tähän Wuorelan kirjeen, että näet.Koetapa saada neiti Hämäläiselle paikka siihen, johon hän halusi vaikka 1200 mk kuukausipalkka, sillä miten lie loukattu häntä kuin pankinjohtaja on ollut tarkastamassa pankkia ja kaikki on ollut kiitettävässä kunnossa ja sittenkään ei nosta naiselle palkkaa. Pyytävät vain jos neiti olisi vain tai jos aikoo poissa niin ilmoittaa heille aikaisemmin. Tätä narrin peliä ei hän kärsi kuin tämän pankin voitto on niin suuri, että kannattaisi maksaa enempi. Siis hän haluaa vain siihen poliisihommaan. Koeta nyt saada hänelle paikka siihen, että pääsee tuosta pois ja piiloon. Olen taas yksin. Luulen, ettei Wieno ole siellä kauan. Lyyli vain joutuisi lähtemään. Mitään erikoisempaa ei nyt kuulu. Tuplia emme ole vielä saaneet kuin saliin ja makuukamariin. Korkein johtakoon työtäsi”