Kirje 1927-10-1, Kotona
Rakkaimpani! ”Täällä me puuhailemme. Kalervo on sepän toverina ja Weikko kyntää uutismaata traktorilla ja tänään hän saa sen kynnetyksi. Kyllä se on savimaata ja näin kuivana kesänä hevosilla kyntäminen olisi ollut aivan mahdotonta. Waan kyllä tuntuu mukavalta, kun kävin katsomassa sitä kyntöä, miten varmasti ja rauhallisesti Weikko ohjaili traktoria ja maa kääntyi toiselle puolelle, jota se ei ole koskaan ennen tehnyt. – Miehet kävivät eilen noutamassa kourut ja tänään ja laitetaan pumppukaivo rannassa kuntoon ja tyhjennetään virtsakaivo. Iisakki laittaa tuota toista verantaa, sillä Muhjalan liiterissä oli ulkovuorilautoja kuivia, joista saamme hyvin kaikki ja nyt laitoimme siihen pöydän tilalle konttoorin, sillä se minua, sillä se on minua aina vaivannut, kun on pöydällä pitänyt pitää ruokatavaroita ja kiissat ovat tahtoneet hyppiä siihen. Kaksi kamaria on maalattu ja nyt maalataan konttoorikamari ja maanantaina sivellään tupa ja viimeksi keittiö. On niin vaikea pestä lattioita, kun ovat melkein maalitta. On mukava, kun Kalervo voi tämän kaiken suorittaa. En ymmärrä, miten me tulisimme toimeen kuin ei olisi poikia kotona.Milloin Kerttu tulee kotiin. Meitä on kutsuttu Pakolaan riihen päiväseuroihin sunnuntaina. Mustakallio tulee kotiin, sillä lukkari veisaa vaalia. Minulla on taas kiire katsomaan kaivon tyhjennystä, sillä Kalervo tässä pirahti kiireessään ja Weikko myös pyysi öljynsiivilä vaatetta. Kerro terveisemme tytöille ja Kertulle, ettemme löytänee Mehtälän viimeistä koelypsytulosta. Korkein suojatkoon Teitä siellä omasi”