Rakkaimpani! ”Nyt ole tehnyt suunnitelmat häiden varalta ja luullut löytäväni ratkaisun moneen pulmalliseen kysymykseen. Suunnitelmani on seuraava:Weikko ja Kalervo ottavat verannalla vierailta vaatteet vastaan, jotka kaikki sijoitetaan sinne sitä varten varatuihin naulakoihin.
Äiti ja isä tervehtii vieraat konttuurikamarissa. Samoin tytöt, jotka samalla toimittavat kahvia.
Vieraat astuvat heti sen jälkeen ottamaan kahvia välikamarin pöydältä.
Sen jälkeen naiset menevät perikamariin ja saliin ja miehet tupaan, jossa tarjotaan mm. tupakkia
Kello neljä alkaa päivällinen ja kello 5 toiset pöydät
Kello 6-7 välikamarissa kahvi
7-8 seurat
Poistuvat vieraat
Ruokahuoneeksi Muhjalan tupa ja karjakon kamari, joihin hyvin järjestettynä saa mahtumaa 90 henkeä. Toinen pää rakennusta toimii kyökkinä ja tiskaushuoneena. Piirrän toiselle puolelle pöytien aseman niin näet. — Kivimäen Heikkiä pyydetään, että hän varaa seuroihin virret, lyhyet ja tutut. Puhujille sanotan edeltä, että puhe on aloitettava heti, kun virsi loppuu. Minä kiitän vieraita saapumisesta ja kehotan teelle. Se on lähtömerkki, kaikki purkaantuu kuten kokoontuikin. Hopeahäät on pidetty ja ihmiset tuumivat; oli siellä omituinen järjestys, mutta eivät tule yksimielisyyteen siitä oliko se sopiva vai sopimaton. Koko häät kestävät 5-6 tuntia. Elleivät siinä mene niin täytyy seurat jättää pois. Mutta minä lasken kaiken ehdittävän, kun ollaan täsmällisiä. — Talasniemestä en ole Wienolle puhunut muuta kuin kysyin, onko hän täällä. — Onko morsiamella slöija?
Katri-täti kertoi, että isoäidillä oli hopeanharmaa puku. Isoisä piti liikuttavan puheen Pirttiperän äidille ja kiitti hyvästä kasvatuksesta ja hyvästä vaimosta.