Kirje 1927-11-16, Nivalassa
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Savenajoon ruvetaan huomenna. Weikko tänään tarkasti sen Korpihaalta ajon ja nyt sen huomasi melkein mahdottomaksi siis luopui koko ajatuksesta. Savireet ovat nyt kunnossa. Se Koivuniemen poika ei ole vielä tullut. Hän itse pyysi palkan ja lupasin sen heti. Sanoin, että maksamme enempi, jos hän vain ansaitsee ja niin iloisesti sanoi, että se onkin niin päin mukava. Luulen, että häntä ovat huomauttaneet puvusta ja hän ei ole uskaltanut tulla. Se palvelija meni kotiinsa sairastamaan. Se lääkäri kävi kolme kertaa ja sanoi hänellä olevan lievän keuhkokuumeen. Kalervo vei hänet hevosella, kun lääkäri lupasi. Me hommasimme tytön tilalle. Se on Ypyästä kotoisin ja ollut kotitalossa kaksi vuotta. Jos vain ei Idaa enää lääkäri lupaa, niin pidämme hänet. Pojat ovat hyvin reippaan ja mukavan näköisiä. Tytöt eivät vielä oikein ole oppineet, vaan Kerttu tykkäsi, kun he niin tunnolla tekevät töitään.Kyllä se isä oli niin, että kaikki ajokalut oli loppuun pidetty ja niin kauan menee ennen kuin hevoset saavat reet peräänsä, kun melkein kaikista on jalakset poikki ja näitä resuja on vielä teivattu? kesällä päälle päätteeksi. Kalervon on yhä pitänyt olla setänsä kanssa korjaamassa noita vehkeitä. Ei ole vielä tuvan korjuuseenkaan ryhdytty, kun pitäisi saada hevoset liikkeelle. Ei Iisakki ole muuttanut Muhjalaan, kun ilmat lämpeni 15 asteeseen, vaan aina tyyni ja vetovesi. Se on ikävä. Kyllä odotamme suvea, että pyörisi mylly. Saa nähdä tuleeko siitä mitään.
Kerttu on innostunut navettaan. Ja Remo on juhlallinen 4 kertaa päivässä täytyy lypsää, kun on niin täysi tuumen. Kyllä Kerttu on ihmeissään, miten paljon on työtä navetassa vaan sattui tuo lievä karjakko ja hän ei osaa laskea ollenkaan ja Kertun niskoille jää kaikki. Otso vain on niin laiska ja Intokin niin saamaton, ettei tahdo tulla mitään. Ne on kiusoja. Hoidossa ei tuntuisi olevan vikaa, vaan mikä sitten lienee.
Kuulehan, kun minä Kainolta kysäsin, milloin hän pääsee ripille ja jos vain pääsee 10 p niin minä tulenkin sinne aikaisemmin ja sieltä tulen Ouluun, sillä sittenhän on jo niin pian joulu, ettei viitsisi olla muualla kuin kotona. Maksoimme tänään palovakuutuksen. Siitä meni 1003 mk ja tässä kuussa on kunnnan veron toinen osa maksettava vaan senhän saamme meijeristä 8000 mk. Meillä oli kyllä yksi lehmä tuntuva, jonka Kertun kanssa olemme suunnitelleet myydä. Saa nähdä miten käy saameko siitä hintaa. Tämä kirje tulee niin mukava, kun minua väsyttää, kun viime yönä valvoin aika paljon. Lopetan ja aamulla jatkan. Hyvää yötä.
Torstaiaamuna. Yhä on kylmä 19 astetta ja aivan tyyni. Savenajoon ryhdytään ja Isomaa tulee luomaan työnjohtajan kanssa. Toivomme sydämestämme, että rupeasisi tuulemaan ja suveakin toivoisimme, että saisimme traktoria käyttää. Mitään erikoisempaa ei minulle kuulu. Katri kertoi, että hänellä on nälkä, kun ottaa sitä valohoitoa vielä. Lähetimme hänelle leipää ja paistettua lihaa, että saa välipaloina syödä. Kalervokin kertoi, että aina oli nalkä, kun kävi siellä valotuksilla. Lämpöinen tervehdys omaltasi. Korkein siunatkoon työtäsi”