Kirje 1927-11-9
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi! Täällä on hiukan pakastanut, joten ei ole voitu ruveta puintihommiin vielä. Miehiä ei ole vielä tullut kuin ne Ylivieskan miehet vaan Weikkoa ei kiusaa, hän toimii rauhallisesti. Pihlajamaan veljekset ovat rauhallisia ja Martinkin kanssa puhelimme vakavasti säästämisestä ja ihmisyydestä ja hän sanoi sitä jo itsekin ruvenneensa miettimään. Eemeli palasi Sievistä reippaana.Tytöt ovat jo tulleet, joten Kerttu pääsee helpommalla. Koli kävi Kerttua innostamassa, vaikka Kerttu muutenkin on innostunut. Ja minä olen iloinen, kun navettapuoli vihdoinkin on tarmokkaissa käsissä. – Miehet ajelevat muraa ja lantaa. Heiniäkin noutavat jo Takanevalta. Minä olen käynyt ahkerasti T. Wilkunan raamattutunneilla enkä olisi muiden sanomalla uskonut, miten hän on kehittynyt puhumaan ja sali oli täpösen täynnä ihmisiä. Kerron sitten kaikesta suullisesti. Lämpöinen tervehdys omaltasi. Kalervo ja Juho korjaavat rekejä.”