Kirje 1927-2-1, Helsinki
Rakkaimpani! ”Nyt pelkään, että olin varomaton, kun en käskenyt tuomaan kotiin yhden kuorman kauranolkia jokaisen ladon päältä joka paalitetaan, sillä lunta lienee ollut, joka on sulanut ja kastellut päältä rehut. Sano tämä Ylikruuville ja Eemelille, sillä märkää tavaraa ei saa panna paaleihin. Olkoon kysymys oljista tai heinistä. Sillä aina kuoritaan märät omalle karjalle. Ulos ei saa paaleja jättää. Menekkiä kai saan niille pian.Wieno oli asemalla vastassa. Asun Hansassa vaan tuskin jään tähän. Jos on roski-ilmoja niin löysäätte vähän hevosten ja miesten ponnisteluja. Kirjoita usein. Ylivieskasta kirjoitin Weikolle ja lapsille sekä lähetin rahaa molemmille. Huomenna kirjoitan Ylikruuville. Uusia harjoittelija pyrkijöitä on 6 taaskin Koivikon entisiä. Kirjoitin Björkenheimille, jotta voisimme saada selvyyden tästä. Toistaiseksi osoitat Eduskuntatalolle kirjeet. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”
Jatkoa 2/2 27 ”Niinhän siinä kävi, kun vähän arvelinkin, nyt olen kyseessä Mikkelin läänin maaherran virkaan. Hallituksen ja presidentin kantaa en tosin tunne, mutta tänään oli lähetystö pyytämässä, että he saisivat ehdottaa minua siihen. Heidän vakuutuksensa mukaan on se yhtenäinen ja yksimielinen porvarillisten puolueiden toivomus. Vaikea olisi ihmisten sitä ymmärtää, jos lähtisin sinne. Lääni on kyllä mukava hoitaa. Se on pienin ja tasavaraisin maanviljelyslääni. Kaupunkeja ei ole kuin Mikkeli ja Savonlinna. Erikoisemmin köyhää pitäjää ei ole yhtään, joten huolet ovat varmasti pienemmät kuin Oulun läänissä. Mutta Nivala ei ole tällä kertaa puhelimen päässä. Lisäksi on perheemme hajalla, ettet sinä ainakaan toistaiseksi voisi muuttaa sinne. Mutta ehkä syksyllä jos Weikko ja Kerttu jäisivät kotiin. Kesät saisit aina asua kotona. Mitä tuumit asiasta? Lähetystö puristaa vastausta jo tänään, mutta myöntymystä en ainakaan anna tänään. Koetan ehkä vetää Joukahaista esille. Parempaa ja rauhallisempaa tointa ei minulle ole koskaan tyrkytetty, mutta kotia jää liiaksi syrjään, vaikka onkin puolta lähempänä kuin Helsinki. Puhuin kahdelle toverille. Hhe sanoivat älä jätä ml ja ryhmää tuuliajolle. Neuvottelen Wienon kanssa. Hän tulee juuri luokseni. Ei osaa antaa ohjetta, kun koti jäisi orvoksi. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”