Kirje 1927-2-19, Helsinki

Rakkaimpani! ”Tunnen veressäni, että Y. tarvitsee tunnustuksen puoleltamme. Siihen liittyy myös lupaus, sillä Y sen ansaitsee. Pane nyt hänen kirjeensä eri kuoreen, että saa sen suljettuna. Kärsimyksien hetkellä pitää hyväkin miestä tukea, ettei tule lohduttava sana liian myöhään. Nyt juuri on Y:lle tämä sanottava. Eikö oteta se Ransu meille, sillä onhan hän siivo mies ja nuhteeton käytös, kun vaan varotat Muhjalasta. Tuumikaa Y:n kanssa, sillä apua tarvitsette. Nyt käy talvityöt hyvin ja sen tähden tarvitaan miehiä. Oli hyvä, että Heinon tili pidettiin aina päivän tasalla. Oli hyvä, että koetettiin tukea Heinoa. Vastatkoon nyt seurauksista. Kyllä poika parka saa katua tätä askelta. Eemelille olisi saatava vanhempi toveri kuin Reino, että voisi odottaa työn tuloksia.Olin raittiuskongressissa puhumassa juuri. Presidentti ja satoja ihmisiä läsnä. Suosionosoitukset lausuntoni jälkeen olivat valtavat. Liitosta näet sen pian. Ilkan käsken lähettää tänne. Maatalouspankista sain hallinnon jäsenyydestä 8000 mk, joten tulen nyt hyvin toimeen lasten menojen kanssa. Tolvaselle lupasin myydä Oulun talon, jos saan 130,000 mk. Luultavasti ei anna, joten pidämme edelleen.
Kun nyt olen ajatellut niitä enempi niitä kotitehtäviä, niin syyhyy sormeni moneen tehtävään. Kyllä me rynnistämme ensi kesänä, kun pääsen kotiin. Wahinko, ettei Weikko ole kotona. Olipa paha, kun Uunon piti astua kesäkuussa sotapalvelukseen. Kunhan ei ole vain 1928, sillä kutsunta venyy seuraavaan vuoteen. Tarkastakaa se määräys. Sano näitkö Y:ssä vaikutusta, kun luki kirjeeni. Sydämelliset terveiset Omaltasi”