Kirje 1927-2-27, Kotona

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. En saanutkaan Sinulle kirjettä, kun työnjohtaja aikoi panna kirjeen ja minä aioin panna lapun, vaan hän olikin liimannut sen kiinni. Leunu on vetänyt yksin kivejä ja meille on tullutkin pisimmät kivet, sillä sen hakkaajan hevonen ei jaksa kuulemma viedä niitä pitkiä kiviä osuuskauppaan, kun on ottanut ne vetääkseen paikoilleen. Savenajon aikoivat lopettaa Joella jo perjantaina, vaan Y. kävi siellä ja hän käski tiukasti vielä lauantaipäivän vetää. Ruostesaari meni pois ja otti rahaa 50 mk. Aikoi pian käydä heinässäkin. Wiljoa emme tarvitse minun mielestäni, sillä Leunu on ja työnjohtaja ja sanoi tykkäävänsä hänestä kovasti.Kyllä Sinun pitäisi käydä nyt kun on Wuollekin. Kun Eemeli oli Sievissä ja Wuolle oli yksin heinässä Idulla ja Kiukulla ja heiniä oli niin vähän, että kun W. istui niin kahdet tapit olivat pitkällä näkymässä eikä ollenkaan ollut kukkuraa. En koskaan ole nähnyt semmoista heinäkuormaa meidän kartanoon tulevan. Puhuin Y., ettei kahta semmoista hevosta saa panna yhdelle, kun molemmat tarvitsevat tanakan haltijan. Minusta tämä hevosten järjestely ei ole hyvä ja tätä ei sovi oikein kirjeellä järjestää. Sanoin Y:lle, että parempi ottaa yksi hevonen ja se kuormittaa oikein kuin kaksi eikä kuormaa ollenkaan, sillä minua hävetti tosissaan W:n puolesta, kun hän juuri tuli sitä vastaan Koljosen hautasaattue. Sanoin tämän työnjohtajalle vaan tehdään tämä kummastus viisaasti, ettei loukkaanu.
Katri hipasi kotiin lauantaina eikä tarvitse lähteä takaisin kuin vasta tiistaina. Tuntui se niin mukavalta, kun tyttö pyrähti kotiin. Iisakki kävi noutamassa asemalta. Katri on laihtunut ja tuumi, kun äiti pääsis vähäksikään aikaa sinne, kun on niin ikävä, ettei saata syödäkään. Nyt hän on laskemassa mäkeä apteekin Brittan kanssa, sillä hekin saivat kolmen päivän loman.
Maksoin Wiljonkin pois, sillä eiköhän me tulla toimeen vähemmällä, kun kerran savenajo loppui. Ransu kävi juuri noutamassa rahaa ja 100 kg jauhoja. Sanoi, että tässä uudessa kolossa on enempi savea, vaan ei sanonut olleen muranajajia, kun he koloa tekivät vaikka sanoi lähettäneensä terveisetkin tänne. En mitenkään luvannut meille sitä Pesämaan varsaa, sillä eihän meidän talliin mahdu ja varsatallissa on jäät. Kivireestä puhuin, kun tämä vanha tahtoi hajota kivien alle. Leunun täytyi sitä naulata ja pelkäsin, ettei se enää kestä emmekä lainaan hae.
Keli täällä on ollut huono ja se on harmittanut työnjohtajaa, kun ei saa hevosiakaan oikein kuormittaa ja hidastuu työnteko. Kuulin, että ilmoitukset on jo niistä rautatierahoista ja että ne maksetaan 3 p maaliskuuta. Taidankin panna ne rahat Pohjola pankkiin, sillä saan meijeritilin huomenna, vaan minulla on tyhjä kassa. Sekin 1000 mk, jonka erotin on mennyt, enkä kerennyt maksaa henkivakuutustasi.
Tänne kunnantalolle tulee esitelmän pitäjä ”kotikasvatuksesta” . Menen sinne seitsemän aikaan ja olen sen rouvan luvannut meille yöksi. Nyt onkin kello jo 1/2 5. Karjakon kanssa olimme kauan yhdessä ja puhuimme lehmistä ja tutkimme kirjoja. Se sonni, jonka myimme Mantilaan kuului olevan oikein hyvä ja koettavat sitä kantakirjaan. Se on Sankarin ja Lipparin, lypsy 2000 kg ja rasva 83. Kyllä maatilan emäntä kiitti sen hyväksi.
Maanantaiaamu. Paalittajat ovat paalittaneet kaikki ladot, jotka käskit. Lunta on satanut, joten keli on huono. Kerro Wienolle terveisiä, että äitissä on kova nuha, joka monella on ollut alkavaa lentsua. Korkein johtakoon Sinua omasi”