Rakkaimpani! ”Minua on niin huolettanut Sinun Mikkelin matkasi. Kiitos Korkeimmalle, että pysyt tervennä, sillä tekosi oli uhkarohkea. – Alamaan Paavo on siellä H:ssä. Hänet on kai eilen leikattu Kirurgisessa.Nyt kotipuuhista. Leunu tuli illalla jo aamuksi valmiiksi. Työsuunnitelma Aluma? tuo viimeiset hakkuut kotisarasta kahdella hevosella. Tuomaala kiville ja loput Mehtälään paitsi Eemeli, sillä hän ei ollut taipunut panemaan kuormia hevoselle niin kuin Y oli tahtonut. Ja Y päätti, ettei hän riitele vaan Eemeli saa kuokkia tietä takaluuvan kautta ja sitten meijerihevosella ajamaan sahanmuhia. Lantatunkio on vain kasvanut ja se kiukuttaa häntä. Ja hän sanoi, että ennen minä hoidan useamman hevosen kuin riitelen ja nyt loppuu heti ja täytyy kuormittaa hevosia muuten emme tule täyttämään isännän tahtoa. Älä sekaannu tähän, sillä asia on arka ja se selvenee kai itsestään. –
Kirjoita isä aina, miten Wieno voi, sillä viime iltana keskustelimme paljon ja hänellä on se usko, että hän muuttaa jo sinne kotiin, minne me jokainen olemme matkalla. En usko sitä oikein olisiko Taivaan Isä antanutkin hänelle vain näin lyhyen ajan täällä maan päällä. Eikö ollutkaan hänestä tänne taistelemaan. Hänen elämänsä on minusta ollut aina kuin ihana aamun sarastus, josta kerran tulisi yksi Herran puutarhassa työskentelijä ja hän puhuisi koko olemuksellaan. Sinun hän on Herra tapahtukoon Sinun tahtosi. äiti”