Kirje 1927-3-19, Kotona
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi! Eilen toi Ransu Riemun pois Mehtälästä. Ei siellä ole muut ajaneetkaan ja nyt sanoi Ransu kaikki ajetun paitsi se palsta, johon on vedetty lantaa. Hän vei kivan takaisin ja rupesivat sitä palstaa saveamaan. Tottapa olet sanonut paljonko siihen pannaan, vaikka hän sitä minulta kysyi. Sitten R.vielä halusi tietää vedetäänkö Kantolasta se lanta Pussinperään, johon se ennenkin on vedetty, vaan tulethan kotona käymään ennen kuin lopettavat savenajon. Tämä on lauantaina kirjoitettu alkuun ennen kuin työnjohtaja tuli. Nyt keskustelimme. Sama tahti Mehtälään ja Hakalaan lantaa, heinäpaalit on kaikki jo tuotu kotiin. Ei työnjohtaja taipunut muuttamaan mitään entisestä järjestelmästä. Täällä on kova keli kun niin kovasti suvesi ja nyt jäätää. Sitä vain toivomme, että tulisi lunta, niin kyllä olisi mukava ajella.Tänään minun pitäisi mennä Pakolaan vaan enpä taida mennä, kun on niin kylmä ja huomenna pitää mennä kirkkoon kuulemaan viimeistä lukkaria. Wirtasen sanoivat olleen ylpeän. Oli kyytimiehelle halveksinut minkälainen resuladon seurakunta tämä on ja lantatunkioita kun oli katsellut, oli sanonut maalaisliittoläjiäkö ne nuo ovat. Tämmöisiä huhuja lentää, vaan silti huolettaa, että körttiläiset pitävät siitä kiinni, vaikka yliniemen Junnu oli sanonut, ettei se huomannut häntäkään, se oli niin ylpeä. –
Kaikki miehet ovat tulleet syömään 12 joskus hiukan yli. Luulen, että ruvetaan puhumaan heinänostosta, kun tuli näin kylmä. Kunpa Wieno tulisi pian kotiin, niin koettaisimme häntä parantaa. Lämpöinen tervehdys omaltasi”