Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Torstaina hakivat miehet ne kotisaran puut ja itse hakkasivat kuormat. Nyt aikoivat mennä Mehtälään ja tuoda pärepuita viidellä hevosella, ettei tarvitse kärrykelillä haparoida, kun silloinkin on paljon työtä. Täällä onkin oikein hyvä keli, kun tuli lunta, vaan kylmää ei ole kaksi astetta, joten keli voi mennä pian.Joko Wieno tulee pian kotiin. Kirjoitin hänelle eilen ja lähetin 150 mk rahaa, sillä puutarhan siemenetkin ovat ostamatta, vaan en näistä saattanut puhua, kun pelkään ponnistuksiaan. Ja hän aina tuonut niin halpaa ja hyvää kaakaota, vaan kun en uskaltanut näistä mainita, sillä uskon, että hän sen huomaa, kun rahaa lähetin.
Onko ruotsalaisten kiukku niin suuri, että penkovat vanhoja asioita ja koettavat saada valtakunnan oikeuteen. Tämä alkaa olla silmää pistävää menettelyä. En mitään erikoista tiedä. Tänään maksan henkivakuutuksen, josta menee 4 markka vaille tuhat markkaa. Waan on meijeritili. Tuomaskuona ja rehukalkki tulivat keskiviikkona ja rahtia meni yli 800 mk. Lämpöisin tervehdys omaltasi. Hän Korkein johtakoon Sinua”