Kirje 1927-4-2, Kotona

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Käväsin pappilassa karjakkoa puhuttamassa. Hän kertoi sen tytön, josta rouvalle oli puhunut, olevan kiltin ja hintelän eikä sovi ollenkaan isoon paikkaan. Puhutellessani häntä, huomasin, että hän on hyvä työihminen ja kun minulla on semmoinen luulo, että sieltä kursseilta olis paljon mukavampi ottaa nyt karjakko kuin Koivistolta, niin yritä saada sieltä, kun heidän täytyy harjoittelijoinakin olla joka ikisessä työssä muuten tulee todistus huono. Sitä ei sopinut sanoa meidän harjoittelijoista ja todistukset täytyi olla hyvät muuten ei saanut paikkoja.Nyt on lauantai, kun tätä kirjoitan. Aion viedä laatikkoon neljäksi, että saat maanantaina. Sauna lämpiää ja ilma on leppoinen 2 astetta. Perjantaina iltapäivällä sahattiin meidän puita. Koivut jäivät sahaamatta, kun eivät ruvenneet tälliä? muuttamaan. Tiistaina ne sahataan. Nyt vedetään kahdella hevosella tavara kotiin. T kertoi, ettei pärepuita saatu vielä kotiin niin paljon kun tarvitaan, vaan täytyy ensi viikolla noutaa yksi reissu kotiin vielä. Markku kehotti noutamaan halkoja pois, kun niitä yhdessä kohden on 18 syltä, sillä hän pelkäsi pappilan halkojen kohtaloa niille.
Weikolta sain kirjeen, jossa hän kertoi olevansa sikotaudissa hyvin lievästi. Woi miten pelkään Wienon terveyttä. Saa nähdä milloin hän jaksaa tulla kotiin. Hän Korkein suojatkoon teitä. Lämpöinen tervehdys omaltasi”