Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Yhä minua painaa se hevoskauppa – vaan hän on veljesi. Karjakko hommailee lähtöä. Kyllä se on ikävä vaan näin on paras.Kuulehan kun Sinä käskit niitä Liiton kuponkeja leikata. Miten ja mistä leikkaan, kun niitä on 10 vuosilta 1918-1921, joissa on kupongit leikkaamatta. Myöhemmin on kupongit vuodelta 1925 leikattu. Wastaa nyt heti tähän, että saan hoitaa tämän asian. Kun sain kirjeesi, niin Iida lähtee heti matkalle iltajunalla ja aamulla pääsee kotiin, että kuulee mitä Olga ja Olgan kotona tuumataan.
Tiistaiaamuna. Illalla tuli apteekkari ja istui puoli kymmeneen. Päätin kirjoittaa vielä illalla vaan en jaksanut.
Työt tänään. Tuomaala ja Leunu karikolon tekoon. Eilen tuli Kantolasta lanta ajetuksi ja toivat heiniä tullessaan eikä pärepuita kuten aiottiin. Nyt menevät osa miehistä pärepuita hakemaan. Sanoin sievästi. Koettakaa ottaa harventamalla kuten isäntä määräsi. Niin teimme viimeksikin, oli vastaus. Nyt on 4 astetta kylmää. Lunta tulee hiljalleen, joten keli on hyvä.
Odotan Wienoa kotiin. Se Kalervon kohta minuun koski, voi miksi hän ei pääse eteenpäin. On niin sääli, kun hän itsekin siitä kärsii. Olisi pitänyt mennä navettaan, kun mittalypsy, vaan kun Iida on siellä Ylivieskassa, niin täytynee siitä ajatuksesta tällä kertaa luopua. Yritän vielä kun vien tämän postiin. Suuri Pyhä Isä suojatkoon meitä. Lämpöinen tervehdys omaltasi”