Kirje 1927-4-8, Helsinki
Rakkaimpani! ”Oikeastaan ei minulla ole mitään erikoista asiaa, mutta sanon kumminkin lauantai-illan kaihosta jotakin. Istun taas yksin vieraassa ympäristössä, te kotona, lapset Oulussa ja Wiipurissa. Ajatukseni lentää luoksenne kaikkialle. Olemme 25 vuotta rakentaneet yhteistä pesää ja nyt alkaa esiintyä vieraita ihmisiä eteemme, jotka esittävät asioita, mitä haluaisimme kuulla lapsiemme suusta. Olenko sittenkin kaukana kotoa, johon olen aina koettanut pitää jokapäiväisiä siteitä. Minulle tarjotaan tointa, joka tukisi talouttamme, mutta kaiken tämän edessä kysyn, onko se sittenkin erehdystä, että olen poissa kotoa. Jatkan tätä keskustelua, kun tulen kotiin, sillä paperille en halua enempää panna. Yön hiljaisuus keskiviikkoiltana kuulkoon jatkon. Toivottavasti silloin tavataan. Sydämelliset terveiset Omaltanne”