Kirje 1927-6-28, Helsinki

Rakkaimpani! ”Nyt olen vihdoinkin saanut karjakon. Hän on kotoisin samasta pitäjästä kuin Härkönen. Lieneekö yhtä tunnollinen. Hän tulee 2. pnä heinäkuuta. Jätin vapauden tulla aamu- tai iltajunalla. On siis mentävä asemalle kello 8:40 ellei tule silloin niin 4:10. Hän tulee Ylivieskan kautta. Meidän täytyy liittyä tarkastusyhdistykseen, että saisimme niitä lehmiä kantakirjaan. Se on ainoa keino päästä myymään vasikoita. Lahdessa maksoivat jo eräästä sonnista 35,000 ja toisia myytiin 20,000-17,000-15,000. Wuokoski sai kahdesta hiehosta yhteensä 30,0000. Kyllähän Niemelän Heikki röyhistää rintaa, kun pyrit siihen. Ja paras olisi liittyä jo 1. heinäkuuta, että Oulun näyttelyssä saataisiin jo muutamia kantakirjaan.Huomautan edelleen, että osoittakaa kirjeet Suomen Pankkiin, niin saan käsiini pikemmin. Eilisestä kirjeestäsi huomasin, että sinulla on muitakin vaivoja kuin korvakipu. Edelleen sanon, ettei saisi tällaisten suhteen olla välinpitämätön. Kaikki luhistuu, jos terveys menee. Näin on vanhan ja nuoren laita. Tule heti tänne, jos luulet paremman avun täällä löytyvän. Samoin Wienon kanssa täytyy tehdä päätös, sillä kesä on puolessa, ja tyttö vain kuihtuu aikana, jolloin meillä on aineellisestikin helpompi etsiä apua kuin koskaan ennen. Siis päättävät toimenpiteet käytäntöön. Määrätköön lääkäri paikan minkä pitää sopivimpana. Mitä karjanhoitoon tulee, niin kotonahan on hyvät syötöt. Mehtälän karjalle pitäisi niittää ottosia. Kerttu voi arvostella onko laidun niukka antinen. Puhelinlanka lienee nyt vedetty, kun pojat kotiintuivat. Sanokaa Ylikruuville harjoittelijoiden poissaolo. En nyt muuta muista. Odotan sinua tänne. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”