Rakas Wieno 6/VI 27 ”Kiitos kirjeestäsi. En ymmärrä missä aikani kulutan. Kerttu väsytti itsensä liikaa ja nyt hän on makaillut joitakin päiviä. Hän on hyvin heikon näköinen ja laihtunut kovasti. Minun on niin vaikea olla, kun hän ei aio tämän lääkärin luo mennä, kun uskoo, että se juorukin Kurttiosta? on hänen alkamansa. Arvelet minkälaista on äidillä. On niin somasta. En ole väsynyt eikä mikään paina vaan on semmoinen tunne kuin keinuisin laineilla. Makaisin vain ja laineet heittelevät. En uskalla aukaista silmiäni, sillä varmasti uskon etten vajoa, kun luotan taivaan Isään. -Tämän aloitin maanantaiaamuna, mutta siinä tullaan hakemaan sianporsaita ja lehmäin ostajia ym. ja niin täytyi panna kirje syrjään. Kirjoitin Kainolle äidin ajatuksia hänen rippikoulustaan. Nyt on iltapäivä Kerttu soittelee pianoa. Iida häärii keittiössä. Weikko korjailee hevosvärkkiä täällä tuvassa. Kalervo Pokelan sedän kanssa korjailee rekejä, kun sedällä oli hiukan välipäätä osuuskaupan valmistelusta, niin pojat pyysivät tänne. Kerro tämä isälle. Et usko miten levollisesti tulee lunta taivaasta niin suurina paloina. Taas tämä jäi. Miina täti tuli ja on yötä.
Tiistaiaamu. Kerttu puuhailee navetassa kuin ennenkin. Kyllä hänen täytyy nyt välttää raskasta työtä. Koeta Sinä nyt lihoa kovasti, että pääset Kertun edelle. Kuule kun tulen sinne Helsinkiin käymään, niin otan näitä tauluja mukaani. Minusta on aivan oikein, että isä vie niitä sinne. Isällä on jonkinlainen vaisto, että ne täällä häviää. Siis ilomielin reippaasti kaikki arvokkaimmat sinne, sillä eihän isä enää asu täällä. Koetan nyt kaikkea hommata, että saamme lahdin ym. tehdyksi. Tänään tulee kaksi uutta palvelijaa. Korkein johtaa työmme ja kaikki äiti.”