Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Kyllä löytämäsi paperi oli tarkoittamani, vaikka en sitä käytä sittenkään. Kirjoitin eilen juhlapuheen. Se on lyhkänen -20 Lapualla oli liian pitkä.Wienolle kirjoitin menostaan. Woit jutella hänen kanssa ehdotuksistani. Kun juttelin O:n kanssa huomasin miten pienin annoksin Wieno voi ponnistaa ylös, niin luulen, että Kertun lähtö on turhaa. Parempi, kun menee yksin hoitolaan jossa on lääkäri. Ehkä Heikinheimo parhaiten voisi seurata hänen kehitystään. Eihän Wienon ole syytä kiertää sitä taloa, jossa on tuttu lääkäri. Luulen heidän voivan ottaa tiedustelematta. Woisinhan täältä soittaa, vaan en uskalla järjestellä, kun en tunne teidän ajatuksia.
Mitä tyttöjen järjestelyihin tulee, en sinua syyttänyt, mutta lähinnä sitä, ettei ole toimissa kurssia. Waikka toiselta puolen täytyy myöntää heillä on pitkä päivä, joten ei ole kohtuuskaan aina odottaa samaa jäntevyyttä. Ja sinun on mahdotonta heidän askeleita seurata. Ja sen tähden on karjakko meille välttämätön. Kunhan olisi sattunut järjestyksen ihminen.
Niin, mitä nykyiseen asemaani tulee niin se on aivan erilainen kuin ennen, sillä aina täytyy sopia muiden kanssa, vaikka käytävän toiselle puolelle menee. Ennen olen ollut päällikkö, nyt neljäs pankin johtaja tosin hyvien tovereiden ohella. Tulen perjantaina tai luultavimmin sunnuntaina Kyöstisi”