Kirje 1927-7-2, Nivala

?? Rakkaimpani! — ??? — oli mennyt Mehtälään, kun sain kirjeesi, josta kiitos. Päivärinta on ruvennut niin juomaan, ettei hänen töistään tule mitään. Hernekoski Maliskylältä ja pikku Oskari maalaavat kunnantaloa. Kalervo saa käydä kysymässä josko heistä jompikumpi tulee meille. Kalervo on sitä mieltä, että urakalla olisi parempi, sillä siitä ei tule hyvä, jos hän siihen ryhtyy, jolla ei ole juuri pensseliäkään kädessä.Kalervo juuri tuli tähän ja kun kysyin mitä hän sanoo isän esitykseen, niin sain tuommoisen vastauksen. Yhä on Kalervon hammas kipeä ja hän epäilee sen johtuvan traktorin ajosta, sillä hän sanoi sen ottavan niin kovasti korvahermoihin. On niin kaunis ilma ja aurinko laskee niin ihanasti. Katri tahtoo nukkumaan. Hyvää yötä. –
Nyt on maanantaiaamu niin äärettömän kaunis. Nousin ylös 1/2 4. Kulen paitasillani, ei näy ei kuulu ketään. Linnut vain laskevat ylistyksiään Jumalalle. Pistin kahvipannun tulelle, että joutuu kahvi tytöille ennen lypsylle menoa. Nyt ovat tytöt menneet. Henna on tuvassa, sillä Mirjami meni Sieviin vaan pyysin Isonmaan Hennaa lypsylle, kun karjakon sormi on yhä kipeä. –
Luin isä Wienon kirjeen hänen tietämättään. En vähääkään loukkaannu syytöksestäsi, etten osaa järjestää. Kun se on totta. Waan tyttöjen puuhia pitää isän nyt kun tulee kotiin pikkuisen seurata. Nyt he ovat päivisin mitä on aikaa ruohoneet turnesta, sillä lasten työ ei ollut perinpohjaista, kun he olivat niin pieniä. Mutta isä Wienoa en vaadi enkä pyydä avukseni. Olen sanonut satoja kertoja, ennen näen sinun lepäilevän ja hoitavan itseäsi kuin auttavan minua. Eipä Kaino rasita itseään, hän vain uneksii ja Kerttu myöskin on aina paennut keittiötä. Nyt sanoi lääkäri Wienolle vaarallisin on keittiö. Hän onkin ruvennut ottamaan auringon kylpyjä ja tulee sieltä nälissään. Hän on niin voimistunut. Se on totta, että Wienossa äidin sääliminen on sairaalloista itsensä kiduttamista vaan sekin loppuu, kun hän rupeaa vahvistumaan. – Sielussani asuu suuri rauha, sillä tiedänhän, että minut käskettiin kerran takaisin tänne maailmaan täyttämään tehtävääni. Kuinka sen olen suorittanut. Mutta siitä olen varma, että ilman Taivaan Isän kanssa seurustelua en olisi jaksanut. ”Katso minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti”, on Vapahtajamme sanonut ja siihen on turvallinen nojata. Luulin nyt keväällä kuin pääni ja korvani olivat niin kipeät, etten öisin saanut nukkua, että on tehtäväni täällä päättyvä. Ja voi kun sitä katsoo niin kauhistuu, mutta taivaan Isä näkee miten syvällä sielussani tahtoisin vaan aina hairahdun –
Sinulla vieläkin on suurin kansan luottamus. Jumala antakoon Sinulle voimia täyttää tehtävääsi kansamme hyväksi. Iltarukouksiin suljemme aina isän, että hän Korkein antaisi isälle voimia tehdä työnsä Taivaan Isää muistaen. Se on niin somas kuin Sinä tunnut olevan niin paljon kauempana kuin ennen. Hän Sinua suojatkoon omasi”