Kirje 1927-8-18, Helsinki
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Kylläpä on ikävä, kun vielä olet jalatonna. Mutta sellaiset ajatukset, ettet näyttäytyisi jalkojen vuoksi retkikunnalle ( ja vielä emännille) on aivan sopimaton. En ymmärrä, miten päähäsi tuommoista pälkähtää. Uskon, ettei se ole toteutunut.Työnjohtaja kirjoitti ja pyysi palkkaa 9500 markkaa tai todistusta. En anna kumpaakaan, vaikka pyysi vastausta palaavassa postissa. Tarjoan 9000, mutta aivan toisilla perusteilla kuin millä Ylikruuvi pyysi. Olen varma, että Wuolle on joustavampi, lähempänä muita ja sivistystäkin harrastava, mutta emme voi Ylikruuvia hyljätä, koska hän voimakkaasti koettaa saada asiat kulkemaan. Kenties Y:n repäsevämpi toiminta on pojillemmekin sytyttävämpi esimerkki, vaikka sillä on toinenkin puolensa.
Eilen kirjoitin Weikolle ja myös rykmentin komentajalle, jossa lausuin toivomuksen, että Weikko vapautuis 26 p. Silloin voisin antaa hänelle ohjeet Korpihaan ja uutismaan kyntöjen suhteen 28 pnä. Weikko oli toivoton, sillä ei sanonut yhtään löysääntyneen.
Käy nyt hevosella katselemassa Kalervon kanssa vähän ympäristöjä. Kyllä teillä pitäisi olla lähettämäni kirjeet edessä, kun vastaatte kirjeisiini, että saisin kyselyihini vastauksia, sillä menettää halunsa ohjeitten antoon, kun ne hukkuvat sinne hiljaisuuteen. Mehtälästä en ole kuullut mitään eikä ole tullut sinne kirjoitetuksi. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi ”