Kirje 1927-9-12, Helsinki

Rakkaimpani! ”Kirjoitin Weikolla talousasioista, jotta oppii huoltamaan niitä ja katsomaan ympärilleen. Järjestäkää niin, että hän voi myös Mehtälän työtä valvoa. Minulla on kyllä hyvä käsitys Wuolteen yritteliäisyydestä, vaan neuvottelussa kehittyy. Se oppii. Pääasia, että olette tapahtumien tasalla.Kertulta sain kirjeen juuri. Oli siunattu asia, että hän onnistui. Kuten jo ennen kirjoitin, en halunnut hänen kanssa tulevaisuuden suunnitelmia tehdä ennen tätä ratkaisua. Nyt olen sitä mieltä, että hänen on paras ruveta lukemaan agronomiksi, sillä meidän talon turva on karjassa ja siinä me emme vieraiden avulla pääse päämäärään. Tulkoon nyt tytöt tänne, sillä voihan nyt Kerttukin lueskella, minkä haluaa. Tosin hukkaan ei menisi kotona olokaan vaan kun täytyy alkututkintojen jälkeen olla vuosi harjoittelijana niin ei ole välttämättömyys tämä etuharjoittelu. Ellei halua lukea niin voishan mennä musiikkiopistoon, sillä saisihan yksi olla johtotaitoinen tässäkin suhteessa. Kaikessa tapauksessa vuokraamme pianon, että tytöt saavat soitella. Wienonkin hermoille tekisi ainakin oma soittonsa hyvää. Säälittävin minulle on nykyisen asuntoni menettäminen, sillä olin siihen tyytyväinen, mutta tulevaisuuteen nähden on parempi vaikka tosin kalliimpi. Parhaillaan laitetaan korkkimattoa tyttöjen kamariin. Odotan tietoja, kuka teistä ensiksi tulee luokseni. En taida päästä kotiin saunaan, sillä Ryti ja Heurlin taitavat mennä lauantaiksi Tervakoskelle.”