Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Ei mitään erikoista ole kirjoittamista, sillä tulethan pian taas käväsemään kotona. Olen huomannut, että olen hirveästi Sinuun rakastunut. en huomaakaan ennen kuin olen laskemassa päiviä, miten pian tulet tänne käymään.Olimme kirkossa yöllä. Ensin valoimme tinoja ja meille kaikille tuli samanmuotoiset paitsi Wienolle tuli semmoinen myky. Kun sitten 1/2 12 menimme kirkkoon, oli se aivan täynnä kansaa. Menimme Katrin kanssa kongille seisomaan. Mustakallio nousi saarnastuoliin ja puheli kauniisti ja sitten juuri 12 aikaan kehotti kansaa hiljentymään rukoukseen. Se oli niin juhlallista, kun oli semmoinen kansanjoukko hiiren hiljaa. Sitten nousi Lehtinen saarnastuoliin ja pidettiin se tavallinen jumalanpalvelus, joka sunnuntaina uusiutuva, kuulutukset ja kaikki. Ihmiset lopuksi nukkuivat melkein kaikki ja rahina tapulin puoli ovella tuli melkoisen äänekkääksi. Katrin kanssa lähdimme pois kesken, vaan emme mitenkään tahtoneet päästä, sillä oli huligaaneja ovella, jotka estivät ihmisiä ulos tulemaan. Minulla oli kirkossa sinun sarkatakkisi palttoni alla, kun Kertulla oli minun villatakki. Täytyi suojata saunaihoaan, kun täällä liikkuu niin paha yskä, joka muuttuu keuhkonkuumeeksi ja niin paljon kuolee ihmisiä siihen.
Weikko on sitä mieltä, että lähtee Ruukkiin kouluun. Waan siitä tulee suuri puutos. Miehet ovat vielä ennallaan. Eemeliä Weikko enimmin hylkii vaan annamme olla kun on velkaa. Lämpöinen tervehdys omaltasi”