Kirje 1928-10-5, Helsinki
Rakkaimpani! ”Kirjoitin eilen emännöitsijän ottamisesta. Kävin illalla Heikkisellä, jolla oli 48 hakemukset. Hän valitsi 30 vuotiaan papin tytön, joka oli ollut veljensä perheessä emännöitsijänä. Luultavasti olikin paras. En minä niistä 47 uskaltaisi valita yhtään meille. Kenties eräs Hartolan kansanopiston emännöitsijäapulainen olisi mahdollinen ja pari kolme muuta, mutta enimmäkseen rutuväkeä. Ei ketään muuta pohjalaista kuin valittu kenties suuren lestadiolaisjohtaja Laitisen tyttö. Täällä on kaunis ilma. Toivon, että sielläkin olisi, että saisitte turnipsit ja tuput pois pellolta. Onpa se kummallista, ettei Kerttu pysy terveenä ja vielä on 3 viikkoa karjakon tuloon. Sano Kertulle, että minuun on mennyt niin karjahenki, että lueskelen nykyään ammattilehtiä. Tutkin sukuja ja teen suunnitelmia laitumien parantamiseksi ja karjanhoidon vakiinnuttamiseksi. Tämä ei tunnu antavan rauhaa kantaeläinten hankintaan nähden. Miten oli niitten mallasitujen kanssa? Oliko niitä 53 vai 33 säkkiä.? Olen sitä ennemminkin tiedustellut. Wäkirehut ostin. Se on paras sekoitus, mitä on tarjolla ”Punakima” Tulle ensi viikolla. Rahti ym alennuksen vuoksi täytyi ostaa 9000 kg. Saat myydä 2,55 asemalla. Syd. terveiset Kyöstiltäsi”