Rakkaimpani! ”Etkö sittenkin yrittäisi pyrkiä kotona käväsemaan. Olisi niin paljon helpompi olla, kun saataisiin puhua suusta suuhun. En voi nukkua öisin. Onhan mahdotonta semmoisten suurten vahinkojen tehneen nukkua. Olen miettinyt ja punninnut asiaa, miten kaikki on mennyt näin, en tahtonut, niin kuin olisin ollut sokea näkemään, mutta kuin tein. Sinä, kun paljastit toisen puolen todellisuudesta asia oli niin selvä. Näin saatamme tehdä vahinkoa kodillemme. Ei kirkkoherrakaan tule kotiin, että hänen mukana saisimme lihaa. Täälä on Matti Ojan emäntä kuollut. Pojat olivat eilen Mehtälässä ja menevät tänäänkin. Kertun kädet ovat paremmat, kun ei ole ottanut varsinaiseen työhön osaa. Tulisit nyt katsomaan meitä, kun väkemme on melkein uusiintunut. On vaikea katsoa ympärilleen täällä elämässä, kun aina täytyy ihmisellä olla joku paino. Jos vain alkaa tulla helpompi, niin pitää itse tehdä. kenties se näin täytyy olla, että näkisimme mitä elämä on ilman tulevaisuuden toivoa. Odotan sittenkin lauantaina, vaikka ymmärrän miten vaikea on Sinun kohdata minua omasi”