Rakkaimpani! ”Etkö sittenkin voisi pyrkiä kotiin käväsemään. Olisi niin paljon helpompi olla, kun saataisiin puhua suusta suuhun. En voi nukkua öisin. Onhan mahdoton semmoisten suurten vahinkoja tehneen nukkua. Ja kun tehtyä ei saa tekemättömäksi. Olen miettinyt ja punninnut asiaa, miten kaikki on mennyt näin, niin aina tulee vain sama, en tahtonut kaikki tuli niin kuin olisin ollut sokea näkemään muuta ja Sinä kun paljastit toiselta puolen niin kuin todellisuudessa oli ja niin selvä. Niin arvaat miten vaikea on olla. Näin saatamme tehdä vahinkoa kodillemme tahtomattamme. Ei kirkkoherrakaan tule käymään, että hänen mukanaan saisin lihaa teille. — Tulisit nyt katsomaan meitä kaikkia, kun väkemme on melkein uusiintunut. On niin kummaa katsoa ympärilleen täällä elämässä, kun aina täytyy ihmisillä olla joku paino. Jos vain alkaa tulla helpompi, täytyy se itse tehdä. Kenties se pitää näin olla, että näkisimme, miten vaikea on tämä elämä elää ilman tulevaisuuden toivoa. Odotan sittenkin lauantaina, vaikka ymmärrän, miten vaikea Sinun on kohdata minua. omasi”