Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Täällä ollaan yhä metsähommissa, sillä mahdoton on niitä puita tuoda kotiinkin. Sitä Tullilaa ei ole tullut ja vaatteensakin oli vienyt mennessään. Hän säikähti työntekoa. Työnjohtaja ja Martti pakkasivat sitä kovin moittimaan. Sitä savea, kun ajettiin, meinasi Teuvo ja Iisakki, että tiilisaveksi se on vähän uskallettua. Rauhallista on ollut väen kanssa, kun Kalervon kanssa siitä vähän sanottiin. Iisakki on käynyt Iskulla meijerissä, sillä se laihtui ja kaikki hevoset ovat laihtuneet, sillä huonot kelit ja raskaat työt rasittavat liiaksi. Kalervon selkä on melko hyvä, kun sitä on hierottu. Olisihan hyvä, jos joutuis heinänajoon.
Täällä on taas navetassa suru, kun Ahkera poiki kesken. Se on vanha lehmä ja mennyt kurjan näköiseksi. Se on niitä punaisia valkopäisiä. Tuntuu siltä, että täytyy hävittää, kun Kerttukaan ei ole kotona. Kyllä koetamme hoitaa kalkilla ja lysoolilla. Minua väsyttää. Hyvää yötä.
Maanantaiaamuna. Kalervo meni H-järvelle aluepiirin kokoukseen ja tulee 7 junalla.
Työnjohtajan kanssa suunnittelimme, että 5 menee metsään ja 2 heinään. Sillä nyt on vain 8 miestä ja tuskin enempää kaipaammekaan.
Se Marjaniemen juttu on tosi kiverä, sillä lauantaina kävi Arvi ja emäntä täällä. Ja ne väittävät, että se on Antti, jota olen sydämeni alla kantanut ja rinnastani imettänyt. Hänet tahtovat ihmiset minulta riistää ja vielä panna rautoihin ja telkien taakse, ettei edes äiti pääse katsomaan. . Sydämestäni säälin noita vanhus raukkoja, sillä varmana kertovat sen olevan roiston. Mitenkähän ne ovat niin sokeita, etteivät kasvoista näe sen olevan roiston ja syrjäset sen näkevät heti. Nyt odotetaan Keiteleestä poliisia, joka viepi sen selittämään siellä tehtyjä rikoksia, joiden rikosten tähden se kiinni pantukin ja tämmöistä rikosta vielä kerkesi täällä harjoittaa. Tänään Ransu saa karin ajetuksi ja rupeaa sitten laittamaan sitä kaivoa. Korkein Sinua suojatkoon omasi”