Kirje 1928-3-9, Nivala

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Täällä on mullistavaa, kun epäillään, ettei se Marjaniemen poika olekaan se vaan joku veijari. Illalla oli vangittu ja tuotu Knuutille. Saa nähdä miten se selviää. Tänään asiaa tutkitaan. On kummallista tuommoinen urkkija sai petetyksi niin, että vanhukset uskoivat omakseen. Se harjoittelija taisi olla joku kelvoton, sillä 2 päivää oli työssä ja nyt ei tullut. Se tyttö, joka tuli oli kihlasormus sormessaan. Sanoi, ettei olisi tarvinnut tullakaan, johon hän vastasi, että sulhanen halusi, kun hän lähti niin kauas.Ja sitten, en voi tulla sinne, olen niin sekavassa mielentilassa tämän kodin suhteen. Kerttukin arveli, ettei hän hennoisi vielä tulla, sillä aina oppii ja nyt kun on lähtenyt niin täytyy kestää. Arvaat, miten vaikea on rakastuneella olla kahleissa, kun koko olemukseni rientää luoksesi. On nyt täytynyt puhutella työnjohtajaakin käskevässä äänensävyssä. Myös Eetua ja Wäinöä moittia ruokapöydässä olosta myös Heikkiä Kalervo homautti. Kalervo on yhä huonovointinen, joten ei voi oikein ottaa työhön osaa. Täällä on ollut Ranttilan emäntä hieromassa hänen selkäänsä. Knuutilla johtaa väkeä. Taidan minäkin käydä siellä ja kirjoitan neljän postiin ja Katrille silloin myös. omasi”