Kirje 1928-4-13, Nivala

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi. Sanoit, ettei Wieno hankkinut lähdekirjoja. Ja minä ymmärsin Vienon kirjeestä, että isän kanssa yhdessä suunnitellaan minkä aineen hän ottaa luettavakseen ja kirkon arkistosta ja kunnan arkistosta muistiinpanot kouluoloista täällä. Käsitin tämän näin, että kun tämä täällä tulee selväksi niin sieltä otetaan lähdekirjoja. Isä rakas ethän noin sitä heikkoa ja herkkää mieltä loukannut nyt, kun hän niin toiveikkaan läpäisi viimeisen tentin. Ostapas isä ”Lahjakas tyttö”, niin tunnet vähän Vienon sielunelämää.En muistanut syntymäpäivääsi aikaisemmin. Mietin yksin illalla, minkälaista oli kuin kuulin, että olitte muuttaneet tänne silloin (Heikkilään 1898). Se tuntui aivan, että tulen tuttavaksenne, kun kuulin tulonne ja ensin toivoin, että näkisin heti, mutta sitten häipyi, etten muistanut ennen kuin Hanna tuli Hyppylästä häistä ja kertoi nähneensä Heikkilän isännän. Pyysin, että hän kertoisi Sinusta enemmän, hän sanoi, en osaa muuta sanoa kuin että hän oli reipas ja punainen ja kuiskattiin, että hän käy Hyppylän tyttöjen luona olutta juomassa. Sanoi, etten sitten halua nähdäkään semmoista. Ja niin näin Sinut vasta ensi kerran kansakoululla puhetta pitämässä, kun rovastin käskystä sinne tulin. Voi, kun siitä on kauan. Jumala yksin on kaiken näin johtanut. Kuin katselee taakse päin on kaikki niin ihmeellistä. omasi”