Kirje 1928-5-30, Helsinki

Rakkaimpani! ”Mitään erikoisempaa kirjoitettavaa ei minulla ole. Hieman väsyttää matkan jälkeen, mutta haukotella ei saa, kun istun työpöytäni ääressä. Wieläkin hirvittää se Ylikruuvin pellon päiden karhitus Joella. Se oli taitamattomuuden näyte. Jos ei olisi ollut juuri pois lähtemässä, niin en tiedä miten olisimme sen selvittäneet. Toivottavasti traktorilla ajaminen kävi hyvin. Juurikasvimaille pannaan apulantaa kuten olimme sopineet. Kun Tammalan pelkään tuleen heikosti lannoitetuksi, niin saa olla siellä runsaskätisempi. Sitä neuvojaa voisi käyttää, mutta tahtovat olla niin runsaskätisiä, ettei rajatonta valtaa voi antaa. Ylikruuvi puhui 5 kg hehtaarille turnipsia, mutta sellaista ei saa harvennetuksi eikä teillä piisaa siemenet. Tämä kaikki Weikon tiedoksi neuvotteluja varten. Siemenet ovat osaksi kajaanilaisia osaksi tanskalaisia, mutta en usko itävyyteen vaikuttavan. Pankaa osaksi vakoharjalle ja osa riviin. Muhjalan vainioon perunaa ja lanttua. Suoraan sanoen pelkään vähäksi teidän perunansiementä, kun Mehtälään vietiin huomattava osa.En nyt erikoista muista. Antakaa heti tietää töistä, että ennen lauantaita voin antaa lisäohjeita, sillä lauantaina lähdemme pois Suomen rannoilta. Syd. terveiset Isältä”