Rakkaimpani! ”Kiitos moniste kirjeistäsi. En oikein ymmärrä miten aloitan. Tuntuu, etten milloinkaan ole ollut niin myllerryksessä kuin nykyään. Väkeä on paljon, toki sain Isokosken Annen auttamaan kahdeksi viikoksi. Mutta sitten se on ikävä, kuin työnjohtaja toi väen niin, että hevosmiehet jo panivat hevosia talliin kuin menin soittamaan, jalkamiehet tulivat vähän jälempänä. Perjantai-iltana kävi niin, että Martti juuri vei vankkaa talliin ja meidän kello minuutilleen 7 kysyin tuleeko toiset, tulee ja minä en tietysti soittanut. Lauantaiaamuna sanoin työnjohtajalle meidän pitäisi pitää kellot yhdessä, sillä on joutava soittaa, kun väki on kartanossa. Tuonko väen liian aikaisin on se vähän kun kerran soittaissa on jo kartanossa. Sitten puheltiin työsuunnitelmat ja nyt puolen päivän aikana tuli työnjohtaja ja kysyi tiukasti miksei emäntä illalla soittanut. Kysyin Martilta johon hän vastasi, että tuossa ovat tulossa, eihän viitsi soittaa. No minä sanon itseni irti, jos ei johtoni kelpaa. Pyydän anteeksi, jos tällä teitä loukkaan vaan sanon aina suoraa, että pysyy järjestys. Mikä on isännän osoite kirjoitan, onko irtisanominen 14 vuorokautta vai kuukausi? Helsinki Suomen Pankki. Ja tässä nyt olen. Joka paikka huutaa työhön ja toimeen ja nyt näin kävi. Vaan en osaan katua tekoani, sillä en osaa soittaa, kun väki on kartanossa.Saat tämmöisen vastauksen, kun esitit minua ulkomaille lähtemään. En mitään semmoista jaksa ajatellakaan. En tahdo juhlapäivänäni semmoista yleisöä kuin minun pitäisi kutsua. Tulen sinne käymään juuri niiksi päiviksi. Jospa voisit Vienon ottaa mukaan. Eikö se tekisi hänet terveeksi. Ja se että pyysit minua matkalle voin ehkäistä sen joutavan vierailun.
Kivimäen Jenni sanoi, että hän on kuullut, että saan vieraita 50-vuotis päivilleni, että tiedän varustautua. Tämä on minua kiusannut kaiken myllerryksen keskellä. Tahtoisin olla vain omieni kanssa. Kerttu niin mielellään päästää minut ja pojat myöskin. Kun nyt saadaan vain Iida Mehtälään ja Henna tänne Kertun kanssa emännöimään, niin joudun sitten.
Suutari on vielä ja peltiseppä, joka sanoi sen peltin, jonka lähetit olevan niin hyvää eikä sitä voinut hänen pienellä koneellaan käännellä vain täytyi takoa käsin kaikki ja nyt ovat pänikät korjattu. Niitä kyllä täytyi lyhentää kun oli vanteen alta ruostunut, että olivat aivan resuna, vaan nyt ovat hyvät. Lypsinämpäreitä meinasimme tinuuttaa, vaan se ei kannata, sillä tuo mies on oleilija.
Weikko on täällä ja laittoivat Kalervon kanssa traktorin kuntoon ja siinä meni kauan, kun piti aina välillä käydä antamassa kauroja. Kalervo äesti meidän välissä olevat sarat vaan kyllä maa on märkää, mutta hyvin meni, kun on levikkeet. — Kirjoitan vielä Vienolle ja Kainolle. On paljon helpompaa olla kun sain Sinulle kaiken sanotuksi. Lämpöisin tervehdys omaltasi”