Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi! Älä hermostuta työnjohtajaa lähdöstä, vaikka siitä tulisi tosikin, jota en vielä usko. Muistaakseni sovimme syksyllä 650 mk talvi- ja 850 kesäkuukausilta. Kysykää häneltä sitä sopimusta, sillä hänellä on kirjeeni, ellen ole merkinnyt konttoon. — Puutetta ei hänestä tule saatte olla varmat, että eräässä suhteessa tulee hauskempi suhde väen kanssa. Kun ympärilläsi on kaksi poikaa ja Kerttu niin ei tarvitse vapista kenenkään edessä. Jos haluaa niin annatte mennä kesäkuun 1 päivänä, mutta voit vakavasti sanoa, että mielestämme ei ole syytä tällaiseen. — Kyllä minä uskon tämän tuulenpuuskan menevän ohi. Ja jos ei mene niin on annettava tili kouraan. En syytä sinua, jos näinkin käy, emmekä valita tästä kenellekään. Mutta saisi hän sanoa lähdölleen syyt eikä tämmöistä pikku vastoinkäymistä. Jos kirjoittaa minulle, niin saa varman ja vakavan vastauksen. En usko vielä lähtöön. Kertulle kirjoitin, jonka johdosta teette päätöksenne. ” —