Rakkaimpani! ”Sama tyyneys vallitsee vaan sanoisinko syvällä lainehtiminen. Työnjohtaja on kuin ennenkin, tietysti on hän sinulle kirjoittanut. Kävimme Korpihaalla sitä sivuhakaa katsomassa. Kyllä se oli jo tasainen ja hyvän näköinen. Työnjohtaja selitti kaiken kuten ennenkin emmekä puhuneet mistään entisestä. Pidän Ylitalosta ja toinen on kuin ilmetty Kanerva, vain pienempi eikä kasvot ole samannäköiset vaan olemus.Iida kävi täällä ja lupasi viikon perästä tulla Mehtälään emännäksi. On vaikea, jos työnjohtaja lähtee, sillä Kalervo on vielä väsähtänyt. On suuri ero nykyään reippaudessa Weikon ja Kalervon välillä. Weikko tuli illalla tänne harjoittelijoiden kanssa ja joimme teetä. Meidän harjoittelijat olivat menneet kylälle ja työnjohtaja oli vain mukana. Nyt mennään ojapaavoa ajamaan ja Veikko tulee yhdeksi. On hyvä kun on oma poika silmänä. On niin paljon työtä, kun kevätaurinko vetää kaiken esille. Maisteri Valkuvakin? menee rouvineen Unkariin. Lämpöisin tervehdys omaltasi” ” —