Rakkaimpani! ”Luultavasti ovat antamani neuvot olleet hyvään tarpeeseen, kun on niin paljon miehiä. Heikkilän työt eivät olisi päässeet tasapainoon ilman tämmöistä rynnistystä. Lisäksi saatte olla vakuutettuja, että parhaatkin miehet olisivat väsähtäneet, jos ei ollut tällaista nousuvimmaa. Nyt karsitte huonoimmat pois. Pääasia on että johto on hyvä. Ei Kalervon ja Weikon tarvitse rehkiä yli voimiensa, mutta täytyy valvoa, että kukin mies on kykyjensä mukaisella paikalla. Olen maksujen vuoksi tyytyväinen, ettei Kerttu ja Weikko ostaneet karjaa. Kyllä olisimme tarvinneet yhden hevosen, mutta kyllä me selviämme tästä traktorin avulla. —Nyt puhun sinulle paljon keveämpiä asioita. Eikö sovita niin, että lähdet kanssani Unkariin. Muutamia muitakin rouvia tulee mukaan. Olet rehkinyt 25 vuotta Heikkilässä ja nyt täytät 50 vuotta, niin voimme sen verran huvitella. Näet Saksan ja Unkarin sekä Tsekkoslovakian. Walitettavasti emme voi viipyä kuin kaksi viikkoa. Samalla näkisimme sukukansojen suuren kulttuurikokouksen. Me voimme tämän matkan tehdä yhdessä. Sähkötä heti lauantaina lähdetkö. Tai voin jäädä odottamaan kirjettä maanantaihin, jotta saatte neuvotella ja pyhänä panna postiin. —
Odotin kirjettä, sillä olinhan antanut paljon ohjeita suurelle miesjoukolle, joten olin utelias kuulemaan miten työt edistyvät. Ymmärrän hyvin, ettet ehdi joka päivä kirjoittamaan ja poikainhan työraportit tulee antaa. Ottakoot nyt tavaksi, että illalla tai aamulla pistävät lapun päivän tapahtumista. Se on hyvä itselleenkin. —
Ostin sinulle takin. Ainoaksi ei siitä ole, vaan ehkä se menee yhtenä. On lupa vaihtaa. Tämä on liian pitkä, mutta pian sen lyhentää, jos muuten pidät tästä. Ostetaan sadetakki toiseksi, jota voi pitää matkalla ja tätä kirkossa ja kylässä. Kenties olisi se jäänyt minulta ostamatta, mutta kun Eeva sai rahat ja luvan, niin osti. Juholat tulevat maanantain kotiin, jolloin tuovat. Syd. terveiset Kyöstisi”