Rakkaimpani! ”Taas istun hiljaisessa huoneistossani. Oven välissä oli kahden viikon sanomalehdet ja muutamia kirjeitä. Riensin heti pankkiin hakemaan postiani. Siellä olikin paljon postia, joten täyttyi salkkuni. Niiden joukossa oli pyytämäni vanha sanomalehti. Riensin asemalle ja lähetin sähkösanoman ja Berliinistä ostamani tavarat tulemaan. Siinä on kaksi kevyttä sadetakkia ja yksi puku. Takkeja ajattelin Wienolle ja Kainolle ja puvun ajattelin Kertulle. Wieinon takin väristä en pitänyt, mutta ei ollut muuta niin pientä. Näin suunnittelin, vaan jos tyttöjen tarpeet ovat toisenlaisia ja koot ei sovi, niin voivat vaihdella. Äiti ja Katri jäivät ilman, kun keväällä saitte ja pukuja en uskaltanut ostaa. Woitte arvata, että kotikuulumiset olisivat olleet kullanarvoisia. Melkein uskoin äidin tänne tuloon. Liitolle kirjoitin taas sunnuntaikirjeen. Matkamme oli onnistunut. Tuota ”exellens” nimeä sain kantaa läpi Euroopan. Ei siinä auta torjuminen, joten olin olevinaan ylhäisyys varsinkin kun ei siitä tarvinnut maksaa.Mitään seikkaperäistä en nyt kirjoita eikä se kirjeellisesti ole mahdollistakaan kertoa kaikkea, mitä olemme nähneet ja kokeneet, mutta kansan sivistystaso on alhainen. Palatessa olimme 1/2 päivää Itävallan pääkaupungissa Wiinissä ja samoin Tsekkoslovakian pääkaupungissa Prahassa. Kyllä ne ovat vanhoja ja historiallisia kaupunkeja, joihin tiede, taide ja uskonto ovat jättäneet oman leimansa. En kadu matkaani, sillä en mitenkään muuten olisi saanut sitä käsitystä Keski-Euroopasta kuin nyt sain. Tavatessa kerron havainnoistani. Koettakaa nyt antaa raportti mitä olette saaneet aikaan. Sydämelliset terveiset Omaltanne”