Kirje 1928-6-15, Kotona
Rakkaimpani! Kiitos korteista, joista näimme miten ihania seutuja kuljitte ja tarkastitte. Täällä menemme entistä hiljaista menoamme. Kainolla on hammaskipua ja pistosta. Käymme maanantaina lääkärissä. Pyysin eilen häntä menemään vaan aikoi käydä ensin saunassa. Olen huolissani hänestä. Työnjohtaja meni lomalle ja karjakko tahtoi hartaasti ja päätimme että tulee ensi torstaina. Emme isä päästä karjakkoa pois, sillä nykyiset tytöt eivät osaa yksin tehdä mitään. Kertun käsi on edelleen kipeä ja hän odottaa hartaasti karjakko, että pääsee hoitamaan kättään. En ymmärrä miten hän jaksaa niin kauan kuin karjakko on pois. Wieno murumme on hentoinen kukka, aina tuntuu kuin hän särkyisi käsiimme. Katri on reipas ja sittenkin tunnen, että häneen on pirahtanut väsymyksen siemeniä.Olemme täydesti sitä mieltä, ettei Iisakin ja Aakun saunan teosta tule mitään. Se menee tämä kesä eikä sittenkään tule oikea. Luulen, että kaikki ovat väsyneitä. Lämpöinen tervehdys omaltasi”