Rakkaimpani! ”Sain tänään 12 päivä kirjoitetun kirjeesi, joka oli jäänyt Wienon taskuun. Myöskin kuulin Kainon kirjeessä olevat terveiset. Minua pelottaa, että Mehtälän kaura leikattiin liian aikaisin. Pelko johtuu siitä, että täällä on niin kauniit ilmat. Joen ja sivuvainion kaurahan on koettamassa onneaan. Näissä asioissahan kehittyneimmänkin panee epäröimään. Jopa Knuutin Heikin teko oli ruma. Häntä pitäisi vaatia panemaan raja-aitoja Korpihaalle. Muutenkin on saita eikä maksa lainojaan. Mm. otti kerran hiekkaa eikä ole maksanut. Se Marjakankaan sian tarjous on järjetön. Kuka maksaisi 3500 mk karjasta, joka ei vanhana kelpaa saippuatehtaallekaan. Toista on jos vaihdetaan, Weikko voisi käydä katsomassa. Ensi kesäksi koetamme saada 6 harjoittelijaa. Teuvo seitsämänneksi. Walitettavasti pojat ovat vielä nuoria johtamaan. Mutta yhteisvoimin voimme edetä. Kertun osuus on suuri lisä. Ensi viikolla lähetän 10,000 mk huutokauppaa ja veroja varten. En usko lehmien nousevan niin ylös kuin huippu hinnoiksi arvioin. Mutta tulevaisuuden eteen täytyy tämäkin uhraus tehdä. Se on ainoa tie, jolla lastemme tulevaisuus saa hyvän pohjan, sillä karjanhoitoon on meillä kaikki edellytykset. Kunhan meijeri saadaan kuntoon. Siihen minä joka kerta tartun kovalla kädellä. Kotona toivon lastemme täydentävän työtämme, kun olemme pohjan luoneet. Tänään lähden tarkastamaan Jyväskylän konttoria. Sunnuntaina olen Mäntässä mutta maanantaina kotona, jos tulet. Me olisimme siitä iloisia ja sinulle se olisi hyvä. Tälle taloudellekin se olisi hyvä, sillä kyllä tämä on hyvin alkuperäistä.