Kirje 1929-1-11, Kotona
Rakkaimpani! ”En tullut sinne, vaan jos et Sinä pääse käväsemäänkään, niin sitten tulen. Ei mitään erikoista täällä olekaan ainoastaan rahahuolia ja väkirehuhuolia. Weron maksoimme 1145 mk. Kassamme on vuoden alussa 10500 mk Teuvolle annoimme 1200 ja jokainen mieskin on vähän ottanut ja matkat 500 mk. Tosin Kerttu myi yhden maholehmän ja lainasimme nuorisoseuralta 2000 mk ja sittenkin menivät rahat niin, että kun Ransu tuli hakemaan 200 mk niin täytyi meijeritilistä noutaa 2000 mk. Osuuskauppaankaan emme ole saaneet joulukuuta maksetuksi. Saisimme edes yhden sian menemään vaan kysyntää ei ole. Soitan tänä päivänä Haapajärvelle, jos sinne menisi. Emo antoi eilen maitoa 23 kg. Emo on komea pikkuinen, melkein utareen koko lehmä. Polusta ostaa lehmiä, sillä onhan rasvakin noussut ja näkyy nousevan, kun osataan ruokkia lehmiä oikein. Kerttu laski illalla ruokintataulua varten niin sanoi monen lehmän ruokintaa täytyvän supistaa, niin että pakosta vähenee maito.Kyllä on mukava, kun Weikko puuhailee metsässä. Kumpikin poika täydentävät toisiaan ja kaipaavat toisiaan. Weikko muutti miesten puolelle ja Kalervosta oli paha, Ei mitenkään tahtonut siihen taipua, etteivät yhdessä mahtuisi siihen pieneen kammariin. Kalervo aina niin kunnioittavasti vetoaa Weikkoon ja samoin Weikko. Kunpa säilyisi tuo suhde veljesten välillä. Veikko aikoi isälle kirjoittaa vaan eipä häntä näy. Lieneekö mennyt miesten mukana, sillä Iskulla hän joutuu, vaikka jääkin aina vähän järjestämään täällä asioita. Lämpöinen tervehdys omaltasi Korkein Sinua suojatkoon”