Rakkaimpani! ”Kirjoitin Weikolle. Siitä näette mitä mahdollisuuksia hänellä on Mustialaan pääsyyn. Uskon sen voivan järjestää, jos sen parhaaksi katsotte ja niin sovitte. Mutta koululle hän ei pääse asumaan, mutta luulen, että saisi sijoitetuksi koulun alueelle. Kyllä minä rahoitan hänet, jos tahtoo mennä ja muutenkin järjestän asiat. Vaikeampi teidän on niitä kotona järjestää. Ja ensi pyhänä tulen sinne, niin voimme kaikesta neuvotella joukolla.Veronmaksuko oli jo tammikuulla? Sitä en luullut. On luonnollista, että otatte meijeristä, sillä onhan siellä 1 1/2 kuukauden maito sisällä. Minulla on nyt ensi viikolla se väkirehun maksu 14114,50 mk. Siihen on minulla rahat. Osuuskauppa saa nyt odottaa tammikuun viimeiseen päivään, jolloin voitte maksaa kaikki sinne ja muualle. Ensi viikolla tiedustan täällä sianlihan hintoja. Koettakaa nyt tosissanne niitä lihottaa, että saataisiin myyntikuntoon, sillä monet ovat tarpeet.
Voi miten ne velkaiset ihmiset kykenevät asioitaan hoitamaan. Luulen, että koetan järjestää ensi pyhäksi tuloni, sillä tuntuisi olevan niin paljon neuvoteltavaa. Eikö ole outoa, että Sunila ja hänen hallituksensa jäsenet ryhtyvät vuoroonsa sanomalehdissä töitään kehumaan. Minusta tekee se ikävän vaikutuksen. Minä olen aina jättänyt historian asiaksi. Antakoon se aikanaan tuomionsa.
Kylläpä Emo ansaitsee talon paras nimityksen. Uskon Kertun olevan mielissään, kun se on vielä Veikon lehmä. Mutta uskon sen Etanankin vielä perässä rientävän, ettei jää Kertun suu väärään omansakaan katsellessa. Toivottavasti sivuuttaa sekin 20 kg. Ja kunnia-asia on Kertulla lypsättää Nyyrikin suvusta joku kantakirjaan. Eikä siinä pitäisi suurta tuskaa ollakaan, koska Aamukin jo näyttää kuntoaan.
Katri sai tänään luistimet. Vieno tekee työtä, mutta syönti on mielestäni heikkoa. Luulee joutuvansa helmikuun tenttiin. En muista nyt erikoista. Sydämelliset terveiset teille. Toivon pian tapaavamme. Jään odottamaan kirjeitänne. Teitä kaipaava Isä”