Rakkaimpani! ”Kiitos puhelustasi. Kyllä oli mukava kuulla ääntäsi ja niin selvästi. Veikko juuri tuli syömästä ja istuimme välikamarin pöydän äärellä jutellen töistä metsässä, silloin soi puhelin. Luulimme sen olevan naapurista vaan se olikin Helsingistä. Olin niin mitätön, etten muistanut sanoa, että Emo nyt mittalypsypäivänä antoi 24,1 kg. Aamulla 9, päivällä 8 ja illalla 7,1 kg. Kertun oli oikein paha olla, kun Emo niin pieni lehmä pudotti sen maidon ilman minkäänlaista häiriötä.Olen niin hartaasti harkinnut tuota Veikon lähtöä ja niin kovin ilolla päästäisimme hänet laajentamaan tietojaan, vaan on pieniä ja suuria (melkein voittamattomia) esteitä. Harkko raukka jää seisomaan, sillä nytkin miehiltä on mennyt 1/2 8. Veikko on metsätöissä pitänyt Iskua vaan sanoi sen olevan niin vastuksellisen, ettei töistä tule mitään. Meillä on Fanni sairaana. Melkein joka tyttö on vähän sairastellut ja miehetkin yksi ja toinen päivän pari makaillut ja yskinyt. Vanha Iisakki on yhä huonosti voipa. Ei hän voi käydä meijerissä ja puun säryssä. Oleilee vain ja makailee. Tuntuu niin hyvältä, kun tulet kotona käväsemään. Näkyy olevan niin, että vanhempana kaipaa enempi, vai johtuuko siitä, kun niin harvoin käyt kotona. En enää kirjoita, jos ei mitään erikoista tapahdu. Lämpöinen tervehdys omaltasi”