Rakkaimpani! ”Olen ajatellut sen Veikon Mustialaan menoa yhä enempi. Kyllähän tarvitsisit hänet kotonakin turvanasi, mutta sillä iällä on myös opittava. Kun hän on ollut juuri maamieskoulussa niin epäilemättä olisi heti sen jälkeen helpompi mennä jatkamaan. Soitin Mustialan johtajalle tänään, vaan hän ei ollut kotona. Huomenna soitan uudestaan. Konttoorin johtaja luuli, että Veikko pääsisi kuunteluoppilaaksi. Näin on vapaampaa. Opetuksessa saisi olla niin kuin toiset, mutta ei vaadittaisi harjoittelua. Mahdollisesti kirjoitan huomenna, kun keskustelen. Se siirtäisi paljon huolia Kalervolle, mutta uskon hänen äidin avulla selvenevän. Toukokuun alussa tullee Veikko kotiin. Ellemme tätä käytä hyväksemme, niin emme saa tilaisuutta W:n Mustialassa oloon. Ja harjoittelijoiden vuoksi, joita tulemme pitämään, on se hyvä. Ellemme saa Huhtalaa työnjohtajaksi v. 1930, niin täytyy Veikon tyytyä yhteen vuoteen. Mutta sehän sen aikainen murhe. Soitan vielä Mustialaan ja koetan saada Huhtalan puhelimeen, sillä minusta tuntuu, että he puuhaavat joukolla Veikkoa sinne. Saatte Kyllä Veikon kanssa lopuksi päättää, mutta kyllä minä valmistelen asian, sillä kyllä asia on niin, ettei Veikko mene ellei sitä nyt tehdä.Iskun vuoksi täytynee ottaa yksi mies sitten. En ole muistanut sanoa, että kun Teuvo meni ja pojat asunevat vintillä niin antakaa niiden renkien pitää vaatteitaan siellä nurkkakamarissa, jota ei sitten lämmitetä.
Ulkoministerillä on täällä kutsut 19 pnä. Ministeri Hella? kutsuu 22 p päivälliselle. Tuletko vieraileen? Ellet niin tulen ehkä 19 päivän iltana kotiin. Viimeistään maanantaina saatte kirjeen, josta näette pääsenkö Sydämelliset terveiset teille Isältä”