Kirje 1929-10-15, Kotona
Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi! Täällä sataa niin kauheasti, että toivottomuus tahtoo masentaa mieltä. Eilen oli kirkas päivä puolille päivin ja minäkin menin turnesmaalle, kun Kerttu jaksoi olla meijerissä laittamassa, vaan pelto oli niin märkää, että Itu vajosi puolisäärestä ja kärrynrattaat vajosivat niin syvälle, ettei mitenkään Itu tahtonut jaksaa vetää pientäkään kuormaa. Ja kun rupesi satamaan niin täytyi lopettaa työ siellä kokonaan ja nyt on satanut koko yön ja yhä sataa niin ei voi ajatellakaan pellolle menoa. Ja täytyykin järjestää tunipsien pano niihin aumoihin, johon ei hevosia tarvita.Eilen täällä kävi Mattilan Heino ja pyysi Jyringin autotallin nurkkaa meidän maalle 1-2 metriä. He ovat Niemelästä ostanee, vaan kun se asemanatien kohdalla tulee se meidän lypsyhaka, niin autolla ajaa siihen olisi helpompi ja siksi tämä pyyntö tuli meille. Siis meidän lypsyhaasta ja uskon, että siihen tulisi ovi meidän puolelle, sillä eihän se muuten tahtoisi tätä meidän maalle vaan kun saisi suoraan ajaa asemantieltä talliin. Mitä sanot tästä? Vetosin heti Heinon kysyttyä Sinuun, josta sain ivallisen hymyilyn. Kirjoita heti tästä, sillä lupasin ilmoittaa mitä sanot. Veikolta hän ei kysynyt.
Miehet rupeavat lajittelemaan jyviä ja noutavat jyviä Mehtälästä kuivaussuojaan, sillä ei mitään peltotyötä voi tehdä. Jokien varsilla ihmisten heinäsuovat ovat vedessä. Korkein suojatkoon teitä siellä äiti”
JK Kerttu pirahti lypsystä tuohon ja sanoi, ettei lihaa ole ja pitäisi lahata, vaan ei paljon kun lämmin”