Rakas Kaisani! ”Odotin hartaasti kirjettä tänään, mutta turhaan. Miten lienee karjakkoasia. Puhelimella ei juuri kuule mitään. Nähtävästi on se teidän puhelin kiinni vuorilaudoissa, puunoksissa ym., joten on mahdoton kuulla. Lähetä nyt heti irroittamaan ne ja eristämään ne, sillä ei sellaisella voi kuulla, vaikka olisi millaiset patterit. Ellei se auta niin lähetän uudet patterit Mustakallion mukana. Koetan soittaa sunnuntaina niin kuulen tarvitseeko Kalervoa vastaan tulen 29 pnä asemalle, sillä mahdollisesti pitää hänen mennä suoraan kasarmille. Kai se vääpelin antama lupa riittänee, että saa olla 29 päivän aamuun. Ehkä olisi ollut paras lähteä 27 pnä niin olisi saanut täällä vielä levähtää ennen kasarmille menoa. Luultavasti saisi makuulipun vaihtaa Kokkolassa. Sitä olisi paras kysyä puhelimella, jos sille päälle tulisi. Mutta tietysti se vääpelin lupa riittää. Olisi mukava nyt nähdä navetta täyteläisenä. Oli niin kauniita niiden nuorien lehmien joukossa, että mielihyvin niitä muistelee. Kirjoitan vielä Weikolle, kun en muistanut keskustella hevosien ruuasta. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”