Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi! Auttakaa sisko-rukkaa niin kuin olette jo tehneetkin. Lapsien syntyminen tuottaa iloa ja surua tai oikeastaan huolta. Kunhan nyt Anttuuna kestäisi tämän mullistuksen. Käykää hänen luona, sillä apua ja neuvoja he nyt tarvitsevat.Karjakon asiassa, ette ole olleet kyllin kiinni tarttuvia. Mielestäni olisi teidän pitänyt pyytää se Riitaniemi sinne kuten tarjoutuikin tulemaan, että olisitte saaneet puhutella. Olisitte heti sanoneet kuten teittekin, että on keskusteluja toisen kanssa, mutta tulkaa käymään meidän kustannuksella täällä niin voidaan keskustella ja ratkaista asia sitten muutaman päivän kuluttua, kun pääsemme kosketukseen asiamiehemme kanssa. – Minä taas suomentaisin kummityttömme otteita. Hän on koettanut saada oman asiansa ”karjapäälle” ja sanonut meidän pyytävän häntä karjakoksi. Ellei se nytkään onnistu, niin ei tulekaan mitään. Sanotte ei– ei!, mutta uskotte minua. Olisin iloinen, jos kummin varjolla onnistuisi. Palaan asiaan ja jätän lorut. Otamme puhelun Lailalle, jos on vielä Tikkurilassa. Koetan puhelimella ilmoittaa aamulla, mitä hän siitä sanoo. Ehkä Jokioisten johtaja, joka on täällä muistaa Riitaniemen. Hänet saanen tänään käsiini. Keskustelen Arolan kanssa. Se karjakko on Wiitaniemi eikä Riitaniemi. Ruumiiltaan hento vähän sairastellutkin kouluaikana, mutta siisti ja luotettava. Hän on ollut vuoden karjakkona vaan aikonut muuttaa kotitalousalalle. Nyt kuitenkin on ilmoittanut johtajalle, että ottaa paikan. Ei ole paraita vaan ei huonompiakaan. Käytökseltään kaikin puolin nuhteeton. Jos kirjoitatte heti minulle niin saatte myös vastauksen pian. Näistä tiedoista päätellen, ei hän ole mikään repäsevä työihminen, vaikka Arola sanoi ehkä se menisi. Yksi Siuntiosta oleva tilanomistaja oli kysellyt hänen kuntoa, joten lienee keskusteluissa sinne. En jaksa innostua niiden tietojen perusteella hänen ottamiseen. Se hyvä puoli on kumminkin asiassa, että voitte itse nähdä hänet ja tehdä sen perusteella havaintoja. Siis vastuu teille. Jos Kempeleessä olisi ”työtyttö” niin se olisi parempi ottaa. Mutta tehkää minkä parhaaksi näette. Vuoden kuluttua tietää vasta onnistuiko. Ja sittenhän jää tietämättömäksi, olisiko toinen ollut parempi. Jokioista en pidä oikein kasvattavana, kun on valtion varat ja kaikki johtajat virkailijoita. Sen tähden olisi onnellisempaa ottaa sikäläisiä, kun vain sattuisi oikea henkinen. Merijärveläiselle on kaikki nousua, joten ei kaipaa entisyyteen.
Se Weikon miehistö alkaa jo olla täysilukuinen. Siihen menee jo monen kuukauden meijeritili. Mutta ehkä saadaan muitakin tuloja talosta irti. Olen utelias kuulemaan ketä on ne kaksi miestä. Ehkä Ängeslevä ja Soini. Kun vielä on Iisakki ja Weikko niin on 9. Kun vielä ottaa Marin niin siinä on tilittämistä ja halkomista. Mutta on työtäkin, jos vain omilla miehillä ajattaa savet ym. Ja onhan siinä miehiä, jotka pystyvät savikololle. Weikon kirje on asiallinen vaan ei sanaakaan renkien otosta. Wai ei Kempeleestä tullut se tyttö. Tiedot Wiitaniemestä tulevat vähän myöhästyneenä. Luultavasti olette jo päättäneet asian puoleen tai toiseen. Uskotaan asian menneen parhain päin. Ottakaa Pieta toistaiseksi ellette ottaneet tätä. Onpa onni, että sisko toipuu. Hän on raukka aina tyytyväinen vaikka on niin raskas osa. Kirjoitan Weikolle. Sydämelliset terveiset Kyöstiltäsi”