Rakkaimpani! ”Kiitos pitkästä kirjeestäsi. Kirkkoherra soitti Ylivieskasta, että tulisimme hakemaan asemalta kapsäkit, kun hän menee Hautalaan hautajaisiin, kun Regina nyt vasta haudattaan.Voi miten paljon meillä on tuota eläinjoukkoa, oikein tulee paha olla, kun sitä katselee ja miettii mitä ne meiltä vaativat. Se on ruuan paljous, mitä ne purasevat päivässä. Kunpahan saamme sikoja lihavaksi, niin Suhosen emäntä lupasi melkoisen hinnan, jonka pyysi pitämään salassa, sillä täkäläiset lahtarit ovat vihaisia, kun he eivät anna kuin 12 1/2 mk/kg. Myimme yhden pienoisen ja saimme vain 1016 mk, vaan nyt lehmällä ei saa juuri mitään, vasta poikineet 900 mk ja 1000 mk. Se on liian vähän vaan rahaa ei ole kenelläkään. Nuolioja oli kehunut Veikolle, isäsi lupasi Otson 2400 mk, vaan se on niin korkea hinta, ettei mitenkään kannata sitä maksaa, antakaa vain lihoa vielä. Veikko ei ollut sanonut mitään myynnistä ainoastaan vai niin, sillä Suhonen pyysi, ettei sanoisi, kun hänelle ollaan niin vihaisia toiset lahtarit, kun hän näin maksaa oikeaa hintaa ja hänen kannattaa paremmin, kun omalta tiskiltä myypi.
Kunpa pääsisimme alkuun. Iida saa olla meillä koko talven, jos haluaa, sillä Hannilaan tuodaan miniä. Ensi pyhänä on häät. Nyt sataa vettä. Kunpa Kertun sydänhermot kestäisivät, sillä illalla kun hän tuli navetasta ja mietti rehulistan kanssa, niin rupesi sydänhermot lyömään ja hänen täytyi maata ja tyynnyttää tuota heikointa kohtaa. Niin Kerttu ei ole päässyt siihen, johon minä, että ymmärtäisi taivaan Isä kaiken antaa, siis ei liian suurta surua mistään. Sinutkin aina suljen tähän, että rakas taivaan Isämme auttaa meitä kaikissa tehtävissä. Tervehdys omasi”