Kirje 1929-10-7, Kotona
Rakkaimpani ”Kiitos kirjeestäsi. Eilen iltapäivällä rupesi satamaan ja nyt torstaiaamuna on 6 astetta lämmintä. Muhjalan kartanon ympäristö on lannoitettu ennen auraamista. On myllyvettä vaan ei ole kylän käyttäjiä ja pian on omat jauhot jauhettu, sillä vähäksi meni meidän rukiit, kun olikin niissä niin paljon roskaa. Siitä vain saa olla kiitollinen, jos piisaa vuodeksi. Kaikkialla vain kuuluu tätä ja näin kauan vain olemme eläneet toivossa paremmasta vuodesta ja nyt alkaa ilmetä vasta, miten vajavainen vuosi tuli, kun heinänsiemenestäkin tuli kato.Tuntuisi niin somalta nyt luoksenne lähteä. Kaikki on niin rempallaan. Uudet tytöt tulevat tänä iltana ja sitten ja sitten toiset lähtevät vapaaviikolle. Kerttu ei aio vielä lähteä, kun hänen mielestään olisi väärin karjakkoa kohtaan, kun ei ole tytöt vielä vakiintuneet. Tuo sikala on meille sekava paikka, kun yksi sika ei tahdo mihinkään sopia. Porsaita menee vähitellen vaan kysyntää vilkasta ei ole vaikka 100 mk porsas, mutta rahaa ei ole. Taas porsi yksi nuori emakko ja yksi ensikertalainen sai 10 ja hoitaa niin kovin hyvin. Tulen sinne ensi viikolla, jos saan vapaalipun. Koetan oikein tosissaan teppasta ja katsoa joka suhteessa, miten raskin heittää tätä painoa V ja K harteille. Tiedän varmasti, että ne tulevat hoidetuksi, vaan aina on jotakin taakkaa, jota yhteisesti helpompi kantaa.
Onnittele ja toivota Sinä sieltä Hagmannin koululle hyvää, sillä en taida viitsiä sähköttää. Korkein teitä siellä siunatkoon omasi”