Rakkaat kotolaiset! ”Odotimme hartaasti kirjettä, mutta turhaan. . Ymmärrän hyvin, ettet jaksa alituisesti kirjoittaa, kun muut eivät sitä tee. On omituista, ettei Kerttu ole soittanut eikä kirjoittanut.Työtä on täälläkin kovasti, mutta virkistää aina kotoiset ajatukset teille kirjoittaissa. Ne ovat niin tuttuja ja omakohtaisia näihin huoliin verrattuna. Ajattelen huolestuneena juurikasvimaiden kohtaloa. Muutenhan onkin asianne hyvin. Kauroilla ei ole seipäillä kovin suurta hätää, vaan puimakone taisi joutua Korpihaalle myrskyn käsiin. Huonommin on ehkä heinänsiemenen laita, joista ette ole mitään puhuneet, vaan joiden kimppuun ette liene ehtineet.
Minulla on painona virkamiesten palkkauskysymys, jossa täytyy hallituksen ottaa kantaa. Ehdotuksemme on vaan 1/10 virkamiesten alkuperäisistä vaatimuksista ja 1/4 osaa Mantereen esityksistä. Virkamiehet nurisevat ja omat valitsijat vääntävät päätä, murtavat suuta, kun ahdas aika. Kyllä minä kadun, että lähdin tähän leikkiin. Olen kumminkin varma, ettei jälkimaailma syytä liiallisesta avokätisyydestä. Mutta nykyään ei puutu tuomareita eikä asiantuntijoita, jotka eivät ujostele arvostellessaan olevia oloja puolelta ja toiselta.
Mitään erikoista asiaa ei minulle ole. Halusin kumminkin lähettää pienen tervehdyksen teille, jotka taistelette luonnonvoimien kanssa. Sydämelliset terveiset teille kaikille Isältä”
Rakkaimpani! ”Olen usein sanonut iloni onnistumisestanne. Toivotaan että ensivaikutelmat ovat pysyviä. Kirjoitan nämä kirjeet eduskunnan istunnon aikana. Sunnuntaiaamuna taas soitan teille. Kirjoittakaa usein ja tulkaa pian suullisesti kertomaan kuulumiset. Syd. terveiset teille Isältä”