Kirje 1929-2-17, Helsinki
(tai 2??) 29 Rakkaat kotolaiset! ”Kiitos kirjeistänne. Vaikka nyt on torstaiaamu, niin en tiedä voinko huomenna lähteä kotiin. Soitan lauantaina Ylivieskasta, jos tulen. Laittakaa kengät kuntoon, että voin kulkea. Luultavasti jään Mehtälään katselemaan minkälaiseen kuntoon se jää, kun Teuvo lähtee. Kuten sanoin, niin soitan Ylivieskasta, jos tulen, jolloin saamme myös sopia jäämmekö Mehtälään. Lypsyhaasta emme anna tilkkakaan Jyringille. Ei tarvitse mennä sanomaan, mutta jos tulevat kysymään, niin ilmoitatte, ettemme niin kaitasta tienvarsipalstaa rupea pirstomaan. Mitä turnipsin ja lantun ottoon tulee niin nykitään pienempiin läjiin ja oljilla peitetään tilapäisesti. Kun saa kerran irti maasta ja puolinaiseen suojaan, niin ei tule pahaa yllätystä, mutta nyt pelottaa, että tarttuvat maahan kiinni ja vahinko silloin olisi verraton. Sitä minä pelkään täällä. Pelkoni johtuu siitä, kun te alituisen sateen kanssa totutte syksyyn, ettette taida pelätä pakkasta kuten minä täällä. Olen kerran nähnyt jäätyvän turnipsin peltoon pahasti ja vaikka sulaisivat vielä niin sinisiksi ja kestämättömiksi tulivat. Ei saa mennä lauantaina muihin töihin, jos on vielä repimättä. Wiljan lajittelut ym. saavat nyt jäädä.Karjakkoa emme saa Savosta. Hirvensalo oli neuvotellut Jokisen ja Maukosen kanssa, vaan kun ei kunnollista ole eivätkä kehtaa lähettää huonoa. Salminen on ottanut asistentin paikan. Ei hätäillä sentään. Otetaan Pieta toistaiseksi ja joulukuun kursseilta yritetään saada. Minä huolehdin tästä. Kalervo oli soittanut päivällä ja sanonut saaneensa äidiltä kirjeen. Kun soitin illalla, niin oli ollut juuri lääkäri siellä. Soitan hänelle huomenna, jos kotiin lähden. Toivotaan, että lähden. Silloin tapaamme lauantaina, jolloin voimme suullisesti jatkaa keskustelua. Syd. terveiset meiltä kaikilta”