Kirje 1929-3-12, Kotona
Rakkaimpani! ”Tuli puheeksi Fannin kanssa siitä Ylitalon miniästä, jota autoit. Minkälainen ihminen hän on. On vähän somas. Heti kun mies lähti, alettiin kuiskia huonoa ja hänellä on halu hallita. Sitten hän muutti Viipuriin. Hänellä on kaksi lasta tyttö ja poika. Vaan poika on tylsä, ei hänestä koskaan tule järkevää. Mihinkähän se Helmi on joutunut. Hän on kätilökoulussa, miten se sopii, kyllä se on ihme. Näin puhelimme. En sanonut, että autoit häntä, sillä tuntui Fannista, ettei hän ole oikein hoitanut asioitaan ja on hermostunut. Vaaran kauppa on pantu kiinni ja Kokkolan herrat penkovat taloa, onko velan vastinta ja emäntä toisen päivän on ylhäällä ja toisen makaa. Näin vaihtuu elämä. Kuka uskoisi Fiijaa.Täällä on kova suvi ja heti on keli kaikki. Pojat eivät käyneetkään Nuolikankaasta karilla kuin yhden kerran ja iltapäivällä noutivat Ryysystä. Veikko ajelikin Harkolla eikä Hokilla, vaikka meinasi, sillä keli oli niin kova, ettei avojaloin pysy pystyssä. Veikko ja Kalervo ovat huolissaan mitä ensin tekisi. Nyt he menivät Rajakankaaseen, kun siellä on kolomies Mehtälästä. Mentiin heinään ja viedään lantaa niin kuin ennenkin ja sahamuhia, että saadaan jäät peittoon. En erikoisempaa nyt muista, kun täällä järvellä tulee ne kilpa-ajot lauantaina ja sunnuntaina. Jumala teitä suojatkoon siellä. Nyt olet saanut sinne kaikki tytöt omasi”