Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi ja rahasta. Nyt on sivu jo toki nuo kilpa-ajot. Tietenkin sanomalehdet selostavat niiden kulut ja niin en puhu mitään, sillä en käynyt katsomassa ollenkaan. Kalervo ajoi Harkolla varsojen ajossa lauantaina. Ihmiset olivat sanoneet, se ei pelkää ajajaansa ja Harkko oli hivunnut ja kahdesti hypännyt poissa radalta. Minusta ne olivat molemmat niin kovin hurvattomia. Tänään ajoi Veikko Humulla, jota tietenkin katuu, sillä Humu raukka on kovasti tehnyt työtä joka päivä eikä ollenkaan sillä mielellä hoidettu, että juosta pitäisi. Täällä on 3 astetta ja se lumi vähänen, joka tuli, on kokonaan pois. Pyysin poikia, että he kirjoittaisivat isälle, kohtapa isä tulee kotiin, puhumme sitten hänelle kaikki, näin he vastasivat. Tytötkin vietiin hevosella katsomaan kilpa-ajoja vanha Iisakki oli kuskaamassa ja arvaattehan miten oli mukava ajella, kun niin kauniisti paistoi aurinko. Lantaa on ajeltu Mehtälään ja tuotu heiniä tullessa. Niin kuin arvasit ei säliö kestänyt vaan taas vuotaa. Ei se vuoda pohjasta vaan ylempää. Se on hyvin ikävä juttu.Perjantaina kävi eläinlääkäri ja leikkeli Emon nännin pään ja sitten täytyi lypsää aina kahden tunnin kuluttua. Se on aivan hyvä ja maito tulee aina kuin ennenkin hiukan vain arastaa lypsäissä. Kyllä minua pelotti jos se menee pilalle koko utare, vaan nyt on toivoa sen paranemisesta. Kaikki menee niin kuin on määrätty. Miksihän aina pelätä, kun emme tilannetta toiseksi voi muuttaa.
Nyt olette Järvenpäässä. Kerttu koko sielultaan janosi jotain uutta ja nyt hän saapi. Voi miten se oli hyvä. Kyllä me täällä tulemme toimeen laillamme. Minusta karjakko on mukavampi, aina tulee kertomaan jotain navetasta asioita ja suunnitelmiaan kaikesta. Kyllä on mukava kun on vain muutama päivä kun tulet kotiin. En minäkään viitsi kirjoittaa pitkästi, että sitten puhellaan, on niin paljon mukavampi. Nuku oikein hyvästi vaunussa, että jaksat kuunnella rupatteluani. Odotan vain tuloasi luoksemme omasi”