Kirje 1929-4-8, Kotona

Rakkaimpani! ”Kiitos kirjeestäsi! Olin apteekissa kuuntelemassa puhettasi ja se kuului oikein hyvin, aivan kuin olisit puhunut apteekin salissa. Kun puheesi ei kuulunutkaan kahden aikaan niin kotona eivät arvanneetkaan kuunnella, kun meillä ei ole radiotietoja Liitossa.Lauantaina satoi lunta melkoisen paksusti, vaan se tuli tuulen kanssa, niin ei se valtateille tarttunut joka paikkaan ja ei keli ole kaikin paikoin hyvä. Perjantaiaamuna lähdettiin Mehtälään 5 miestä ja hevosta. Kerttu oli emäntänä. Heinäpaalit ajoivat latoihin ja lannan vahtituvalta. Ja keli oli siellä ollut hyvä. Kun lunta satoi lauantaina niin toivat suuret heinäkuormat kotiinkin. Nyt ei mennäkään Mehtälään vaan ajellaan täällä kotona lantaa, niin kauan kun kestää tämä lumi. Aamulla oli kylmää 14 astetta ja pilvessä. Nyt 7 aikaan ei ole enää kylmää kuin 11 astetta. Saa nähdä rupeaako tulemaan lunta lisää. On nyt taas parempi katsella noita toivottomia ruisvainioita, kun lumi ne peitti eikä näy se uhkujää joka niin uhkaavana peittää peltomme.
Täällä mielet ovat oikein kärjistyneet tuon virkamiesten palkan takia. Pelkäävät, jos maalaisliitto taipuu eikä näe selkärangan horjuvan siihen suuntaan, ettei maanviljelijöillä ole puoluetta, joka tuntisi sen uhkaavan tilanteen, minkä edessä se seisoo, kun rukiista taas näyttää olevan varma kato ja yhä vain verot lisääntyvät. –
Seppä teki raudasta kahdet silonselät ja nyt laittaa karhit ym. kuntoon. Ja sitten aikoi lähteä vihdoinkin toiseen taloon. Pyydämmehän häntä korjaamaan myllyä kesällä. Paljon kuuluu olevan tuon sillan huutajaa. Apteekkari sanoi, kyllä siitä voi maksaa 5000 mk. Henkivakuutusmaksu oli 996 mk, jonka maksoimme. On niin sydäntalven näköisenä koko luonto. omasi”