Kirje 1929-5-12, Helsinki
Rakkaimpani! ”Lähden tänään Itä-Suomeen ja viivyn tällä matkalla perjantaiaamuun. Hilja haudataan keskiviikkona. Wieno ja Kaino menevät haudalle. Minä olen silloin Sortavalassa. Kirjoittakaa tytöille, niin voin soittaa torstaina Wiipurista.Wienon kanssa olemme keskustelleet siitä hänen asiasta parikin kertaa. Perjantaina hän oli sillä kannalla, että menevät kihloihin, mutta taas hän on toisella kannalla. Kysyin syytä: no me tai minä ajattelin, ettei se ole välttämätöntä, kun ei tiedä mihin suuntaan terveys rupeaa kehittymään. En luule antaneeni minkäänlaista aihetta perääntymistielle, vaan olen jättänyt asian heidän omaan harkintaan, sillä kehottaa en tahdo ja kieltää en tahdo. Paljon mahdollista, että menevätkin varsinkin, jos tulet tänne. Tämän vuoksi ei hän sinua tänne vaadi, vaan etkö tule perjantaiaamuksi, sillä hän kai lähtee perjantaina kotiin.
Kyllä sitä laidunmaata pitäisi jotenkin karhita, sillä muuten menee lantakin itse-eestään. Tässä tapauksessa olisi ollut paras jättää lannat hajottamatta, että olisi siirtänyt syksyllä siihen pitkään vainioon ja tämän lannoittanut apulannalla. Mutta se on jo kai järjestynyt toisin.. Auraukset lienevät käynnissä. Onnea työllenne. Syd. terveiset Isältä”